Vanhaa uutista
Ei vain ole olemassa 

Yllättävää kyllä, satunnaisetkin sanonnat keskellä monipuolista kokemustarjontaa saattavat vaikuttaa ajatustoimintaan. SuomiAreena (huomaa tämä oikeinkirjoitus!) tuottaa virikettä täällä ja tuolla. Kadulla kuljeskellessa tutulta tuntuvia on parasta olla tervehtimättä, kun ei voi olla varma, tunteeko hänet oikeasti vai tietääkö hänet vain julkisuudesta. Näin ne hömpät syntyvät, ne kukkahattutädit ja mulkoilevat mummot. Vaalivuoteen valmistuttaessa ylimääräinen tuijotus tuskin häiritsee poliitikkoja, mutta entä nämä muut Televisiostatutut?

Yksi lause alkoi eilen heti kiertää kaduilla. Se sanottiin rauhaa ja mediaa käsittelevässä foorumissa, jossa ulkoministerimme johti presidentti Martti Ahtisaaren, Al-Jazeera-kanavan pääjohtajan Wadah Khanfarin ja Hesarin Janne Virkkusen keskustelua. Ahtisaari sanoi, että hänen oli ollut pakko tehdä valinta, rakensiko hän rauhaa vai puhuiko hän medialle. Virkkusen mukaan median tehtävä oli etsiä tietoa silloinkin, kun se saattaisi vaikeuttaa rauhan solmimista.

Taas kerran mietin, kuka silloin saa vallan, kun media sen saa? Samaan uutisvirtaan liittynyt Nokian tuloskatsaus ja siihen liittynyt keskustelu uusien puhelinmallien kilpailusta muistutti minua siitä, että mediakin elää liike-elämän ehdoilla. Ensin ehtivä munii kultamunan. Munitaanko samalla muutakin?

Oma osuuteni SuomiAreenassa on olla vapaaehtoisena mukana  infoteltassa, jonka ulkopuolella on mainos:

Plus%20741%20Pori%20l%C3%A4hetysjuhlien%