Värit.
Tuoksut.
Sävelet.
Muistojen haikeita hipaisuja.


Joistain asioista jää mieleen vain varjoja. Sydämeen ne silti voivat jäädä asumaan. Eikä niitä koskaan unohda.

Bangkokissa orkesteri soittamassa George Gershwinin sävellystä An American in Paris Chulalongkornin yliopiston juhlasalissa. Afroamerikkalainen naiskapellimestari. Kotimatka pikkukuorma-autobussin lavalla. Hiostavaa iltayön säätä.

Haminassa George de Godzinsky soittamassa George Gershwinin sävellystä Rhapsody in Blue Haminan Rerserviupseerikoulussa hengellisen musiikin illassa. Minäkin siellä mukana laulamassa Logos-kuorossa. Kotimatka Helsinkiin de Godzinskyn autossa muutaman muun laulajan kanssa. Lumisadetta.


Eilen televisiossa oli puolustusvoimien kirkollisen työn juhlajumalanpalvelus. Yllätyin Kaartin soittokunnan taitavasta musisoinnista. Alkusoittona Bachia. Samaa Bachia soitti soitonopettajani Erkki Kalijärvi usein.  Kymmenen vuoden yhteinen taival hänen kanssaan. Sitkeä rohkaiseva opettaja kerrankin huokaisi syvään oppilaansa soittoa, josta selvästi näkyi harjoittelemattomuus. Hän sanoi: "Aloitetaan alusta. Kärsitään yhdessä."  Toisenkin lauseen muistan vastaavasta tilanteesta: "Kyllä Bach oli sentään parempi säveltäjä kuin sinä."

1955. Soitonopettajani Erkki Kalijärven merkintöjä nuotissa, jota soitin yhdeksänvuotiaana.

Plus%2022%201955%20Soittol%C3%A4ksy%20pi