Katso ja näe.
Hän on täällä tänään.
Tänäänkin.
Eilen kävin lähetysmyyjäisissä. Ahkeraa uskollista väkeä. Että kaikki kuulisivat.
Kotiseurakuntamme on ollut jo vuosia eräs nimikkoseurakunnistamme. Tänään on aika hyvästellä lähettäjät. Lähtölaskenta on loppumassa. Nyt ei suunta ole enää ulkomaille, eteenpäin, vaan on aika katsoa mennyttä taaksepäin ja kiittää yhteisestä uskosta ja yhteisestä tehtävästä. Toiset jatkavat työtä.
Mies ja minä pidämme yhteissaarnan jumalanpalveluksessa. Päivän teksti tuntuu minusta hyvin sopivalta. Johannes Kastaja näyttää omille opetuslapsilleen Jeesusta ja ohjaa heidät lähtemään hänen mukaansa. Lähetystyökin on sitä, että halutaan viitata kohti Vapahtajaa. Sen pidemmälle ei kukaan voi toisen puolesta kulkea.
Kirjoitin erään toisen blogin kommentissa tunnelmistani samaa kuin postauksessani 138:
"Se on vähän kuin lentokoneessa istuisi muuttomatkalla maasta toiseen. Vanhat hoitamattomat asiat takana. Niiden murehtiminen ei enää kannata. Ne jonkun muun on hoidettava tai sitten aika ne hoitaa. Uusista haasteista ei vielä tiedä. Niiden murehtiminen ei vielä kannata. Niiden aika ei vielä ole. Kokemuksesta voin sanoa, että tuo aika on elämän huolettominta aikaa. Kymmenen muuton kokemus. Ei kannata pelätä. Antaa mennä vaan. Joskus sekin kone taas laskeutuu."
Margaret Wise Brown: Pupu etsii omaa kotia, Tammi, (tämänkin vuoden painos loppunmyyty)
Veljentyttöni oli vesirokossa ja hänet piti pysyttää lepäämässä. Hänen nuorena rakastavana tätinään luin tätä Tammen kultaisen kirjasarjan kirjaa hiihtolomallani hänelle tuntikausia. Vieläkin vuosikymmenten jälkeen osaan kirjan melko sanatarkkaan ulkoa. Vieläkin rakastan kirjaa.
Tähän sopisi varmaan kirjan lause: "Ja sinne ne menivät, puikkis."
1978. Lokalahti. Viljo ja Aino Kanerva, lähetyskerhon kantaväkeä.
Kommentit