Eletyn elämän ehtoota
Tuutulaulua tupakkarullaa

Tasan viisikymmentä vuotta. 17.6.1962 – 17.6.2012. Sama paikka. Vivamo. Särkyneen sydämen kirkko. Samat kasvot. Samat muistot – ja muistamattomuus. Sinun tähtesi annettu. Sinun tähtesi vuodatettu. Minunkin. 

Leppoisa ja rauhallinen ilmapiiri. Rehellinen ja avoin. Tuttuus syntyy menneestä, mutta myös siitä, että vieressä ja vastapäätä istuvalla kanssamuistelijalla on elämänkokemusta saman verran kuin itsellä. Ihan erilaiset elämäntarinat. Ihan samanlainen ihmisyys. Paljon ei itse asiassa muistella – vai eikö vain muisteta.  Pikemminkin eletään tätä päivää.  Kerrotaan, mitä kaikkea on tapahtunut, mitä mutkia on matkaan milloinkin tullut. Elämästä on muotoutunut juuri tällainen. Se riittää. Onko päivien arvo kasvamassa iän myötä?  

Jotain jaoimmekin. Siitä menneestä. Kuka olikaan ottanut reippaasti vastaan muuta joukkoa. Kuka olikaan ollut reipas ja rohkea puheenvuorossaan kirkossa. Kuka olikaan nostanut kättä ylös kenen vieressä. Kuka olikaan nukkunut isossa vinttihuoneessa, jota nykyiset paloviranomaiset eivät enää sellaisenaan hyväksyisi. Miten hyviä olivatkaan olleet opettajamme Jussi Kalmanlehto ja Kirsti Tuulonen (Ijäs).

Nuoruuden epävarmuus on ohitettu. Onkohan vanhuuden jääräpäisyys tullut tilalle. Tuo toinenkin on varmaan kokenut elämässään vaikeita juttuja. Siksi omastaan osaa ja uskaltaa jotain kertoa. Rauhassa ja omassa tahdissa. Olemme jo oppineet pitämään oman reviirimme ja paljastamaan vain sen, minkä todella haluamme jakaa.  Joka tapauksessa jo se jokin on nyt paljon ja arvokasta. Viereinen vieras alkaa muuttua tutuksi kuulijaksi. Elämä oli ja on. Kiitos teille kaikille mukanaolleille ja terveisiä niille, jotka eivät päässeet mukaan. Ihan kaikille.

Messussa liturgina toimi yksi meistä, minä suostuin saarnaajaksi, maallikkosellaiseksi. Teksti kertoi kutsusta. Tämänkin kerroin:

”Entä jos kutsua ei ole kuulunut tai sitä ei ole huomannut tai siihen ei ole osannut tai halunnut vastata. Siitä eräs kertomus:

Olimme taas kerran lähdössä Thaimaasta Suomeen työkautemme loppuessa. Alakerran naapuri, suomalainen helluntailainen lähetystyöntekijä tuli hyvästelemään meitä. Hän kertoi tarinan vanhasta saarnaajasta, joka oli kutsumassa ihmisiä hengellisiin kokouksiin. Eräs kohdatuista sanoi: ”En minä nyt voi tulla. Jumala ei kutsu minua. Joskus nuorena Jumala minua kutsui, mutta ei enää.” Saarnaaja vastasi hänelle: ”Tule vain sillä vanhalla kutsulla. Tule vain sillä vanhalla kutsulla.”

17.6.2012. Vivamo. Kahdeksan riparilaista ja muutama avec.(Liisa Arajärvi, Juha Väliaho, Jaakko Mäkelä, Kari Meretniemi, Kaiku Mäenpää, Reijo Laakio, Timo Rämä, Anu Väliaho, Maija Mäkelä, Maija Meretniemi, Riitta Mäenpää, Riitta Laakio, Onneli Eranka)

Rippikoulutapaaminen 120612