Tammikuu
Helmikuu
Maaliskuu
Ei tullut vedenpaisumus
 

Kolme kuukautta on kulunut lähtölaskennan loppumisesta. Jalat ovat kyllä jo irti maasta, mutta täytyy myöntää, että lähtövauhti ei vielä ole ollut kovin nopea. Vanhat kuviot ovat edelleen olleet mielessä. Mukavaa keikkaakin on aina välillä pukannut.

Oletin, että ensimmäisen viikon tammikuussa nukkuisin, toisen itkisin itkemättömiä suruja ja sitten miettisin, mitä elämältä tahtoisin. En olettanut kirjoittavani enää blogia. Olen aina ollut tavattoman huono suunnittelija. Miksi siis tässäkään olisin onnistunut?

Kertailen blogini lähtötunnelmia. Näin se alkoi, 153 päivää ennen lähtölaskennan loppumista:

Toivotonta. Kaikki on jo sanottu.

Erehdyin suuresti. Minä en ollutkaan sanonut kaikkea sanottavaani. Mitään maailmaa mullistavaa sanomaa minulla ei ollut, mutta riittävästi aineistoa kyllä oli. Löytyi pulputtava kuuma lähde sisältä. Lähteen vesi on kyllä aika sameaa ja se pulputtaa hitaasti, mutta höyryä kuitenkin näyttää riittävän, joskus vähän rikinkatkuistakin.

Blogimaailmassa ihmisluontojen moninaisuus on ollut varsinainen löytö. Vaikka työni onkin pääasiassa ollut ihmisten tapaamista kaikenlaisissa tilanteissa, näin monenlaisiin keskusteluihin ja ihmiskohtaloihin en ollut varautunut. Onneksi olin jo alussa, esitellessäni Jörn Donnerin  ja John Vikströmin kirjaa tajunnut tällaisten keskustelujen mahdollisuudet. Silloin jo toivoin, että voisin kohdata eri tavalla ajattelevia ihmisiä heiltä itsekin oppien. Siihen bloggaaminen on ollut mielekäs väline.

2008. Merikarvia-lehti. Lähtölaskennan jälkeenkin esittelemässä seurakunnan lähetystyötä Merikarvian seurakunnan seurakuntapäivässä :

Plus%2073%20merikarvialehti-10-4-2008-B%