Välillä mietin sitä, kuinka eri tavalla blogimaailmassa voidaan liikkua. Joku etenee kuin shakkilaudalla säännönmukaisesti kulkeva ratsu. Joku taas antaa sattuman heittää arpaa. On mahdollista päätyä uusiin tilanteisiin, oppia uusia asioita uudella tavalla, katsoa maailmaa uusin silmin…
Olisi valloittavaa olla oman bloginsa itsevaltias. Silloin voisi aina määrätä keskustelun tason ja kielen, vaikka joku yrittäisikin ottaa yhteyttä. Totta kai jokainen on oman bloginsa omistaja, mutta jos haluaa oppia kommunikoimaan toisten kanssa, on pystyttävä yhdessä määrittelemään sanasto ja käytettävät käsitteet. On ainakin yritettävä.
Näitä mietin eräässä kommentissani:
”Minulle riittää se, että toinen saa uutta ajateltavaa. Ja aivan siihen suuntaan, johon haluaa. Se ehkä on vanhaa opettajasuvun perua. Yhteinen määrittely käytettävästä sanastosta ja käsitteistä on tietysti oltava, jos todella halutaan, että toinen puhuu samasta asiasta eikä lähde leijailemaan omiin ajatuksiinsa. Siihen pääseminen vaatii vaivaa kaikilta osapuolilta. ”
Toisessa kommentissani jatkoin:
”Uusien ajatusten siemenet virkistävät... Sanaparit ääretön/äärellinen, rajaton/rajallinen ja vapaus/orjuus. Omaan pieneen maailmaani oli aikoinaan löytö (lähinnä matematiikan opintojen kautta) tajuta, että rajallinenkin saattoi olla ääretön.
"Rajaton vapaus" on ihmiselle käytännössä mahdotonta, koska ulottuvuutemme eivät siihen riitä. Olemme sidottuja vain muutamaan niistä. Erilaiset teoriat (filosofiset ja uskonnolliset) antavat näennäistä vapautta noista rajoista. Teoriassa voidaan puhua matemaattisista ääretönulotteisista suureista. Ruumiillinen vapaus on kuitenkin todella vain äärellistä lajilla, jonka ikä on vain muutamia vuosikymmeniä, ja siitäkin suuri osa menee kypsymiseen ja haurastumiseen.
Kristityn vapaus, tuo raamatullinen käsite, ei sovellu noihin määriteltyihin rajoihin. Väite, että se olisi "todellista vapautta", on helppo kumota, kun katsoo ihmisten toimintaa käytännössä. (En näe sen suurempaa vapautta muuallakaan, mutta se on toinen kysymys.) Voisin kuvailla sitä silti arjessaan erilaisiin naamioihin pukeutuneiden ihmisten seisomisella ilman naamiota Jumalansa edessä. On lupa olla minä ja tajuta, että monta minää on yhtä kuin me, joilla on tehtävä rakastaa myös "heitä"...”
Ääretönulotteisista avaruuksista puhuin kerran aikaisemminkin kirjoituksessani 126 Monimutkaiset sanat.
Aina sanoja ei tarvita ollenkaan.
Thaimaa. Hua Markin seurakunnan portinmaalaustalkoot
Kommentit