Kädenojennus
Kutsu ystävyyteen

”Vanha ystävyys on arvokas asia, sillä uusista ystävistä ei koskaan voi tulla yhtä vanhoja ystäviä kuin ”alkuperäisistä” vanhoista ystävistä.” (Kirjoitus vieraskirjassamme 1994)

Toiset ovat parempia ystävinä kuin toiset. Toisilla on parempi kyky ottaa toiset huomioon kuin toisilla. Toisilla on parempi taito ottaa toisiin yhteyksiä kuin toisilla. Toiset muistavat toisten merkkipäivät paremmin kuin toiset. Minä olen niitä toisia toisia.

Katkeaako ystävyys vai piiloutuuko se? Unohtuuko ystävyys vai himmeneekö se?

Mustavalkoisessa vanhassa valokuvassa on näkymä pienestä bangkokilaisesta kirkosta. Alttariseinälle on kiinnitetty lukemattomia pieniä sydämiä. Kuvassa mekin istumme lattialla matoilla syömässä kirkkoriisiä jumalanpalveluksen jälkeen. Joku on vuorollaan sen valmistanut ja lahjoittanut. Happy Valentine.

Iloitsen vanhoista ystävistä. Heidän kauttaan voi vielä elää nuoruuttaan. Heidän kanssaan huomaa, että silloin ennen on yllättävän positiivinen sanapari.

Iloitsen myös uusista ystävistä. Heidän kauttaan tajuaa vielä elävänsä ja tuntevansa. Heidän kanssaan huomaa, että tänään ja nyt ovat myös positiivisia sanoja.

Hyvää ystävänpäivää. You Are My Valentine.

1969.Pori. Nuo vanhat ystävät ovat vanhempieni vieraskirjan mukaan todistettavasti käyneet kylässä myös heidän luonaan.

Plus%20342%20Vieraskirja%20Pirkkokaiku.j