Suora puhe.
Väärä tilanne.
Väärä tulos.
Onko siis suora puhe väärässä tilanteessa väärä puhe? Niin tässä väitän.
Kielikoulumme rehtori kertoi opiskeluajastaan Amerikassa:
Rehtorimme oli mennyt ystävänsä luokse kylään. Ystävä oli avannut jääkaapin oven ja kysynyt, halusiko hän juotavaa. Rehtorillamme oli kova jano ja hän tarvitsi kiireesti juomista. Thaimaalaiseen kohteliaaseen tapaan hän kuitenkin kieltäytyi, mutta odotti ystävänsä antavan hänelle siitä huolimatta juotavaa. Ystävä napauttikin jääkaapin oven kiinni ja juomaa ei tullut. Jälkeenpäin rehtori pystyi asialle nauramaan. Oppi thaimaalaisittain röyhkeän käytöksen tarpeesta oli mennyt perille. Oli pakko vastata kysymykseen myöntävästi, jos jotain halusi. Viis kohteliaisuudesta.
Thaimaassa kaiken kanssakäymisen perusajatuksena on "krengjai". Sille ei helposti löydy suoraa käännöstä mistään kielestä. Englanninkieliset pitävät likiarvona sanaa considerate, joka taas sisältää käsitteitä polite, delicate, tactful, unselfish, thoughtful of others, careful, gentle ja sensitive. Näille taas suomen kieli tarjoaa vaihtoehtoja toisen huomioon ottava, huomaavainen, hienovarainen, hienotunteinen, hellävarainen ja arkatunteinen.
Krengjai on kaikkea tuota ja aina vielä hivenen muutakin. Jotkut liittävät tämän käsitteen osaksi kasvojen menetystä, mutta se menetys tapahtuu vasta sitten, jos ei ole osannut toimia vaaditulla hienovaraisella krengjai - tavalla. Huh huh. Elä siinä tunneilmastossa sitten suomalaisena. Toisaalta uskon kyllä, että jos vähänkin alkaa aavistaa tuota termiä, kanssakäyminen helpottuu paljon.
Asiaa voisi selittää vaikka niin, että on tärkeää tietää, missä asemassa kukin on kuhunkin ihmiseen. Sen jälkeen on osattava käyttäytyä oikein asemansa mukaan ja vältettävä henkilökohtaisia konflikteja. Joka tapauksessa toisen ihmisen oikeudet ja tunteet on pyrittävä ottamaan huomioon. Elämässä pitää säilyä tasapaino, harmonia. Tämä ei näytä toimivan aina esimies-alaissuhteessa. Silloinkin hyvä esimies pyrkii osoittamaan moitteensa oikeilla sananvalinnoilla.
Alussa tuotti ongelmia ymmärtää, miksi asioihin ei otettu suoraa kantaa. Etenkään nuoremman ei oletettu yleisissä kokouksissa sanovan omaa kantaansa. Kokousten jälkeen kuitenkin aina alkoivat jälkipuheet, suomalaiseen tapaan. Mutta kun. Mitä varten. Oli opittava, että vaitiolo ei ollut oikeastaan koskaan myöntymisen merkki.
Ulkomaalaista arvosteltiin suorapuheisuudesta. Tämä helpottui vuosien aikana, kun ikä karttui. Aikuisen oletettiin käyttäytyvän aikuisesti ja huolehtivan nuoremmistaan. Silloin oli joskus oikeus myös suorempaan puheeseen. Thaimaassa on sananlasku: Kun kuljet aikuisen perässä, koira ei pure sinua.
Opettajan oletettiin tietävän kaikki ja opettajan velvollisuus oli välillä jopa röykyttää oppilaitaan. Sen huomasi jo heti kielikoulussa, jolloin selvästi nuoremmat opettajat kutsuivat vanhempia ulkomaalaisia oppilaitaan koululaisiksi eikä opiskelijoiksi. Vastaavaa huomasimme myös kirkon koulutuslaitoksen opettajista. Aikuiskoulutuksessa opiskelijasta tuli koululainen, johon käytettiin koululaisille tarkoitettuja opetusmetodeja. Hämmennystä tuottivat aluksi suomalaiset opettajat, jotka odottivat oppilailtaan tarkentavia kysymyksiä ja tasa-arvoista keskustelua. Jos opettaja vastasi johonkin kysymykseen, että opiskelijan tehtävä oli itse löytää vastaus, opettajan maine kaiken osaavana aikuisena saattoi mennä. Toisaalta, vuosien varrella oli uskomattoman upeaa, kun opiskelijoiden kysely - ja keskustelutaito lisääntyi ilman, että krengjai-periaatteesta luovuttiin. Kahden kulttuurin parhaat asiat yhdessä.
Paavo Ruotsalaisen kirjeet, Herättäjä - yhdistys, 1986
Kun en ole kasvanut körttiläisissä piireissä, Thaimaan kokemusten jälkeen Paavo Ruotsalaisen suorat puheet vastustajistaan ja vastustajilleen tuntuvat aivan liian kovilta. Heistä hän puhuu ihmisinä, jotka ovat "tekopyhyyden opilla ja fariseusten vanhurskaudella turmelleet Kristuksen puhtaan ja pyhän opin". Tai toiselle "ja minä vanha ystävä rohkenen sano sinun passis, niin sinä ett ole lähetetty opetus virkaan kuni isältä perkeleeltä".
Sama mies kuitenkin oli muiden kanssa Kalajoen käräjillä syytettynä varojen keräämisestä "pakanalähetystyölle" ja sakkotuomionsa jälkeen rohkeasti yhtyi muiden kanssa laulamaan "Jumala ompi linnamme". Aikansa kutakin. Ristiriitaisinakin, ihmisinä, me jokainen täällä kuljemme. Omista sanoistamme vastaten. Yksin uskosta. Yksin armosta. Kristuksen tähden.
1980 Bangkok. Union Language School. Kulttuuriharjoittelu alkoi jo kielikoulusta.
Kommentit