Että joku osaa sanoa sen niin
Latinaa en osaa, mutta sen fraaseja tunnistan. Lyhyet lauseet houkuttavat. Hakukoneet auttavat. Netissä vanhakin viisastuu.
Missä he ovat? Erilaiset ihmiset kokoontuvat välillä samanlaisten muistojen pariin. Tai ainakin samanaikaisten muistojen. Täysin samoja muistoja ei kenelläkään voi olla, vaikka yhdessä asioita koetaankin. Parhaimmillaan muistojen jakaminen rikastuttaa kokonaiskuvaa. Pahimmillaan se ahdistaa. Monesti sanotaan, että kaikilla voi olla tai ainakin pitää voida olla oma kuvansa menneestä. Joskus sitä epäilen. Omat muistoni ainakin välillä valehtelevat. Toinen kysymys on tietysti sitten se, mikä saa muistot vääristymään…
Muista kuolevaisuutesi. Edesmenneet läheiset auttavat tuon muistamaan. Joukko harvenee.
Tartu hetkeen. Tänään vielä on mahdollista elää. Täysillä. Tai edes puolittain. Tai edes hetkittäin.
Olen luvannut, eräänä joukossa, etsiä ja varmistella vanhojen 60-luvun porilaisten seurakuntanuorien yhteystietoja. Tuo joukko ei ole rajattu. Silloinkin ihmisiä tuli ja meni. Jos joku on halukas kokoontumaan tuollaisen nimikkeen alla ja katsomaan, mitä kaikkea on sen ajan jälkeen itse kullekin tapahtunut,hän voi lähettää minulle sähköpostia. Eilen lähetin kutsun 70++ osoitteeseen. Listoilla on lisäksi tuplasti niitä, joiden sähköpostiosoitetta ei löytynyt.
Kuvakooste 60-luvun alusta silloisella uudella kamerallani:
Kommentit