Ei tavallista
Ei ilmeistä
Jotakin aivan muuta

Antavatko vaihtoehtoliikkeet realistisen vaihtoehdon? Entä jos vaihtoehtoliike saa vallan? Kuinka erilainen vaihtoehtoliikkeen täytyy olla ollakseen todellinen vaihtoehto? Tarvitaanko vaihtoehtoliikkeitä? Mihin niitä tarvitaan? Ovatko kaikki vallankumoukset alkaneet vaihtoehtoliikkeinä?

Kaikenlaista tulee mieleen, kun itse on viikonlopun tehnyt jotakin aivan muuta. En osallistunut vaihtoehtoliikkeeseen vaan vaelsin lukuisten ihmisten kanssa viettämään viikonloppua Tallinnaan. Olihan sekin varsinainen vaihtoehto arjelle. Mukavaakin oli. Hyvässä seurassa.

Hotellin televisiosta katsoin hetken venäläistä elokuvaa.  Kieltä en ymmärtänyt. Tarinasta näin vain osan. Elokuvassa marssi resuinen kokardiarmeija. Tapahtumat olivat todennäköisesti Venäjän sisällissodan ajoilta. Pienessä kylässä tanssittiin erikoinen tanssi kylän tyttöjen kanssa. Intensiivinen tunnelma. Tunteet löytyivät resuisenkin takin alta. Marssi jatkui. Taisteluja. Kuolemaa. Petosta. Rakkautta.

Toisten ihmisten elämästä näkee yleensä vain katkelman. Aina on tapahtunut jotain jo aikaisemmin, yleensä aina tapahtuu jotain myös jälkeenpäin. Koskenniemi sanoi asian näin:

”Yksin oot sinä ihminen, kaiken keskellä yksin,
yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot.
Askelen kaksi sa luulet kulkevas rinnalla toisen,
mutta jo eelläs hän on taikka jo jälkehes jäi ”

Ja sittenkin. Ei luovuteta. Vaikka voisi kulkea toisen rinnalla vain askeleen tai kaksi, sekin kannattaa kulkea. Nyt on aika elää täysillä. Että sellainen vaihtoehtoliike.

1980. Nepal. Vaihtoehtomatka ystävien kanssa Katmandusta Pokharaan.

Plus%20349%20Nepal%20matkapys%C3%A4hdys.