Rakkaalla letulla
Monta nimeä
Monta kokoa
Monta makua

Voiko letuistakin jäädä muistoja? Minulla niitä ainakin on. Muistan, miten isä paistoi pieniä lettuja isolla valurautalettupannulla. Partioleirillä pienemmällä nuotiolettupannulla heiteltiin isoja räiskäleitä ilmaan. "Ilmaan sun heitin, kun käteheni luotin." Kyllä niitä takaisin pannuunkin osui. Kylässä syötiin satakuntalaisittain plättyjä ja plättejä. Ohukaisia saatiin paremmissa piireissä. Ravintoloissa tarjottiin liekitettyjä crepejä.

Thaimaassa letut kuuluivat niihin iltoihin, jolloin vanhemmilla oli työmenoja. Apulainen paistoi niitä innokkaasti odottaville lapsille.  "Menkää nyt jonnekin, että saadaan taas Sangatin lettuja…" Suomalainen perinne tuli siirretyksi eteenpäin thaimaalaisin voimin.

Kiertelin YouTubessa katsomassa erilaisten thaimaalaisten pannukakkujen/ohukaisten tekoa.

Katujen varsilla myytäviä "roteja" en osannut pannukakkuina pitää, vaikka niitä niin näköjään nyt nimitetäänkin. Hyviä ne kuitenkin olivat.  Riisikookosletut olivat myös herkkuamme. Viimeisinä vuosina Bangkokista alkoi saada isoja muurinpohjaletun näköisiä lettuja, joiden täytteeksi saattoi valita lukemattomia makeita tai suolaisia vaihtoehtoja. Lettuna voidaan pitää myös herkkuamme, paistettuja  ostereita. Hyvää ruokahalua.

Näin ajatus lähti etenemään tänään paistaessani ihan tavallisia suomalaisia lettuja/plättejä. Kansainvälisistä lettukokemuksista olen kirjoittanut jo aikaisemmin.

Suomalaista letunpaistoa grillillä.

Pluas%20250%20Lettugrilli%20pieni.jpg