YkSI, kakSI kolME nelJÄ.
Nyng LÄ, soong LÄ, saam LÄ, sii LÄ.

Jotkut tarvitsevat enemmän sanoja selittämään samaa asiaa. Kummatkin ovat oikeassa, jos sanoma menee perille.

Minut kutsuttiin kuoronjohtajaksi uuteen perustettavaan kuoroon eräässä pienessä  Bangkokin luterilaisessa seurakunnassa. Ei sillä ollut merkitystä, että vain pari osallistujista oli joskus aikaisemmin laulanut jossain lauluryhmässä. Kuoroon halusivat melkein kaikki. Nelijakoinen rytmi oli thaimaalaiseen tapaan jo veressä, vaikka musiikin teoriasta ei tiedettykään. Yhteislaulua oli opittu seurakunnan tilaisuuksissa. Joku vanhempi ihminen kertoi, että se oli uutta hänen elämässään. Hänelle oli sanottu aikaisemmin, ennen kristityksi tuloa, että vanhojen ihmisten laulaminen ei ollut sopivaa, koska se ei ollut kaunista. Nyt iloittiin.

Neliääniseksi tarkoitetut laulut  harvoin selvittiin läpi niin vähillä äänillä. Se ei haitannut iloa. Tärkeää oli yhteinen esiintyminen. Kuoro istui paikallaan sovitussa järjestyksessä. Käskystä noustiin yhdessä ylös ja lähdettiin riveittäin kuoroasetelmaan toisten eteen. Rivien päissä olevilla oli vastuu oikeista lähdöistä oikeaan aikaan. Välillä heitä kiirehdittiin, välillä toppuuteltiin, slummissa kun ei tällaisia taitoja ollut ennen tarvittu.

Jouluna kuoro valmisteli erään kuoron jäsenen sille säveltämän ja sanoittaman uuden laulun. Se saatiin esittää myös isolle kuulijakunnalle seurakuntien yhteisessä joulujuhlassa, joka järjestettiin koulutuskeskuksen nurmikentällä  keskellä lämmintä tropiikin yötä, palmujen alla, valonheittimien loisteessa : " Me pienen Phasii Charoenin seurakunnan jäsenet olemme yhtä kaikkien maailman kristittyjen kanssa ja haluamme toivottaa kaikille maailman ihmisille hyvää joulua."

Olen välillä lueskellut ja vähän ollut yhteyksissäkin parin muslimiksi kääntyneen suomalaisen nuoren naisen kanssa ("Kirkon penkistä moskeijan lattialle – uusmusulmaanin mietteitä"  sekä "Vihainen nainen burqassa"). Suurin osa musiikista ei ole heidän oppinsa mukaan sallittua.

Joku on sanonut, että kristityt erottaa maailmassa siitä, että kaikkialla he laulavat ja soittavat. Jumalaa voi ylistää jokaisen kulttuurin keskellä juuri sen omin tavoin.

Thaimaalaiset kristityt nuoret lukivat erään musiikki-illan päätteeksi psalmin 150:

"Halleluja!, Ylistäkää Jumalaa hänen pyhäkössään, ylistäkää häntä taivaan mahtavissa holveissa!
Ylistäkää häntä, hänen väkeviä tekojaan, ylistäkää häntä, hän on suuri!
Ylistäkää häntä raikuvin torvin, ylistäkää häntä harppua ja lyyraa soittaen!
Ylistäkää häntä tanssien ja rumpua lyöden, ylistäkää häntä luuttua ja huilua soittaen!
Ylistäkää häntä symbaalien helinällä, ylistäkää häntä riemukkain symbaalein!
Kaikki te, joissa on elämän henkäys, ylistäkää Herraa! Halleluja!"

Ja sitten nuoret jatkoivat lukemista edelleen ja liittivät kaikki käyttämänsä thaimaalaiset perinnesoittimet tähän ylistyksen iloon. Se kolahti. Niin juuri se on. Amen .

Elämäni laulu, toim Taru Kolehmainen, Karas-Sana 1991

Eri lauluja, eri elämänkohtaloita. Matti Kolehmainen, eräs minun kuoronjohtajani elämäni varrelta kirjoittaa: "Musiikki on arvokasta myös siksi, että jokainen kokee ja ymmärtää sen omalla persoonallisella tavallaan. Sen vastaanottamiselle ei aseteta mitään vaatimuksia: sinun on ymmärrettävä, sinun on tulkittava, sinun on esitettävä sitä vain jollain tietyllä tavalla... Musiikin hoitava ja parantava ominaisuus on esimerkiksi siinä, että ihminen voi yhteisessä laulussa purkaa sisintään, iloaan ahdistustaan ja –mykkyyttään."

1993 Bangkok. Luterilaisen kirkon koulutuslaitos. Pianonsoiton opetusta.

111%201993%20Opetan%20pianoa%20Daengille