Mitä on pinnan alla?

Sukulaismies oli värisokea. Metsämansikoiden etsiminen oli hänelle Suuri Seikkailu. Jos marja löytyi, ei silti ollut takeita siitä, että marja oli kypsä. Hän eli ihan hyvän elämän, vaikka ei erottanutkaan punaista ja vihreää väriä.

Viime päivinä olen toistuvasti joutunut miettimään sitä, mitä kaikkea väreillä viestitään. Olen kasvanut mustavalkoisen television kanssa. Harmaan eri sävyt tulivat tutuiksi enkä edes kaivannut muita värejä. Valon ja varjon leikki kieltämättä korostui niissä. Kolmannen miehen viemärit…Vanhat filmit tuntuivat uusilta, kun niitä katsoi myöhemmin värillisinä. Tulivatko ne paremmiksi? En tiedä. Ehkä.

Edelleen käyn Bangkok Postin sivuilla vähän väliä.  Siellä seurataan poliittisen tilanteen kehitystä muutaman minuutin välein. Noilla samoilla paikoilla olen kymmeniä/satoja kertoja kulkenut. Juuri nyt näin (aikaero 4 tuntia):

03:48 PM APCs sent to protect important spots
03:31 PM 2 troops injured in Ploenchit clash
03:25 PM Skytrain stations ordered to close
03:18 PM Troops advancing on Ratchadamnern
03:06 PM Govt forces trying to retake occupied areas
02:59 PM CPAES denies coup attempt
02:45 PM Red shirts block Chidlom intersection
02:22 PM Troops move in on red shirt rally sites
01:51 PM Troops use water cannon on red shirts

Thaimaalainen muusikko teki vuosia sitten laulun mustasta väristä: ”Kuinka paljon helpompaa olisi, jos kaikki olisi mustaa. Ihmisiä ei silloin jaoteltaisi ihonvärin mukaan, Imelda Marcos ei tarvitsisi niin paljon kenkiä eivätkä ihmiset tarvitsisi niin paljon vaatteita. Tasa-arvo vallitsisi." Laulu loppui: ”Meillä Thaimaassa kaikki ei ole mustaa. Meillä on kaksi väriä, khaki ja vihreä.” (Poliiseilla ruskea, sotilailla vihreä…) Thaimaalainen tapa harrastaa yhteiskuntakritiikkiä.

Nyt Thaimaassa puhutaan myös vesimelonisotilaista. Onko vihreän kuoren alla joskus punainen sydän? Mitä nyt tapahtuu?

 

 1982. Bangkokin 200-vuotisjuhlallisuudet.