Monta yötä
Jeesus myötä.
Kiitos tästä päivästä.

Viisi viidestä pian ohi. Syksy ohi. Lähtölaskenta ohi.

Kun muistoihin uskaltaa ja haluaa sukeltaa, sieltä löytyy päiviä ja öitä, joista ei uskonut selviävänsä. Voimia ei aina saatu edes päivän matkaan kerrallaan. Voimahitusia vain ripoteltiin pienen hetken pimeään kompurointiin. Nekin yöt Hän oli kuitenkin jossain lähellä. Tänäänkin Hän on.

Meiltä ei aina  kysytä suostumustamme lähdön hetkellä. Thaimaan vuosiemme ensimmäisenä uudenvuodenaattona kummilapsemme äiti kutsuttiin Pois. Se oli myös meille kaukana oleville vaikea pala. Sain silloin lahjaksi kasetin, jossa oli laulu Saviruukusta. Sitä soittelin kerta toisensa perään. Pala palalta murtui silloin pois myös minulta.

Sohva oli nostettu salin eteen. Sinne meidät istutettiin. Opiskelijat olivat järjestäneet ohjelman. Yksi heistä oli tehnyt laulun Miehelle, rehtorilleen: Minun isäni. Tunnelma häkellyttävä. Sanoinkuvaamaton. Monta kymmentä thaimaalaista ja muutama ulkomaalainen työtoveri hyvästelemässä.
 
Ympyrä oli kiertynyt umpeen. Entiset oppilaat opettajina. Entiset alaiset esimiehinä. Hetki taivaallista tasa-arvoa. Me kaikki yhdessä tänään täällä. Toivossa kerran yhdessä siellä, silloin ilman kielen ja kulttuurin siteitä.

Juhlan loppupuolella meidän eteemme lattialle tuotiin koristeellinen tarjotin. Sinne saivat pisarat tipahdella vedestä, jota valutettiin käsillemme. Tuoksuvaa vettä, rakkauden osoitusta thaimaalaiseen tapaan. Yksi kerrassaan he kaikki tulivat. Pienenpieni astia vettä, suurensuuri läheisyys. Jokaiselta muutama kaunis hyvästelyn sana, muutama siunauksen toivotus. Hymyä ja kyyneliä.

Liian suuria tunteita koettavaksi.

 

Viides työkausi. Nyt siitä haluaa muistaa sen parhaimman, yhteistyön Thaimaan itsenäisen oman luterilaisen kirkon kanssa.  Lapsi oli kasvanut vanhempiensa ohi ja se tuntui hyvältä.

Näinä vuosina myös yhteistyö monen vanhan norjalaisen työtoverin kanssa sujui paremmin kuin koskaan ennen. Monta itkua, monta väsymystä ja monta vierailua burnoutin rajoilla tai sen rajan yli poiketen mahtui tähänkin työkauteen. Siellä olivat myös ne monet työtoveruuden sekä yhteisen työn ja työnäyn antamat hetket, joita kaivaten muistelee. Ajattelimme vielä kuudennellekin työkaudelle palata. Ei aina käy niin kuin haaveillaan – jos ei nyt sen huonomminkaan. Hyvä näin.

Maailman kaikki kirjoittamattomat kirjat

Kaikki maailman kirjat kaikenlaisista ihmisistä kaikenlaisten tunteiden keskellä ovat yritys kiteyttää elämä muutamaan sanaan tai vangita hetki muutamaan kirjaimeen. Elämä on aina jotain enemmän.

1997. Bangkok. Thaimaan luterilaisen kirkon teologisen instituutin lukuvuoden avaus ja todistusten jako.

1%201997%20Liten%20avajaisjp%20ja%20todi