Savossa
Suomee vai savvoo?
Savossa
Suomi on savvoo


Kristillistä sisäpiirisanastoa kutsutaan joskus Kaanaan kieleksi. Tuo termi on ollut tavallisessa käytössä vanhoillislestadiolaisessa perinteessä, mutta nykyisin aika moni kristitty haluaisi sanoutua irti tuon kielen käytöstä. Se koetaan jähmeäksi ja vanhanaikaiseksi sisäpiirin kieleksi, jota tavallisessa kielenkäytössä ei enää ymmärretä. Halutaan mieluummin puhua nykyajan kieltä. Toisaalta, on hauska huomata, että tuo sama termi, Kaanaan kieli, on jo sen verran sisäpiirin käyttämää kieltä, että sitä ei välttämättä enää koetakaan erityisen kummalliseksi. Uudet ajat ja uudet sanat ovat tulleet tilalle.

" - Autuaita oomme täällä kaikki. (nopea duurisävelmä)"
" - Syntisiä oomme täällä kaikki. (hidas mollisävelmä)"
" - Syntisiä ootte siellä kaikki. (raskas mollisävelmä)"
" - Ystäviä oomme täällä kaikki. (kepeä duurisävelmä)"


Osattiin sitä ennenkin. Nuorina opiskelijoina lauloimme Porsaita oomme täällä kaikki- sävelmällä omia näkemyksiämme toisista kirkollisista kuppikunnista. Totta kai se paras, oikea ystävyys, liittyi omaan kuppikuntaamme. Ei kovin hurskasta analyysiä.

Olen iloissani seurannut erään vanhoillislestadiolaisen pitämään blogia. Hänen tapansa puhua vaikeistakin asioista nykyajan kielellä kolahti minuun heti. Olen sen verran kontekstuaalisuuden lumoissa, että jokainen yritys puhua asioista ymmärrettävästi kussakin tilanteessa on mielestäni merkittävää. Olen myös alkanut tajuta, että Kaanaan kielessä on erilaisia murteita. Riparin raamikset, parantamiskokouksen ylistysmusiikki, körttien seurat ja Tuomasmessun ristisaatto vaativat etukäteistietoa, ennen kuin nuo termit avautuvat.

Iloitsin kuunnellessani thaimaalaisten kristittyjen kieltä ja kielikuvia, kun he halusivat kertoa evankeliumin sanomaa ympäristössään. Jos he kohtasivat vaikeita kysymyksiä, niitä sitten yhdessä pohdittiin. Se tarkoitti myös sitä, että henkimaailman juttuja ei väistelty. Niissä jutuissa länsimaalainen perinteensä mukaan usein ensin nikotteli. Opimme siellä, että Raamatun sanomassa oli vastauksia sellaisiinkin kysymyksiin, joita länsimaissa ei (enää?) osattu tehdä.


Vaikeaa Thaimaassa oli se, että thain kielessä oli ja on monta eri tasoa. Oli siis puheessaan valittava, söikö Jeesus samalla sanalla kuin kuningas, arvokas virkamies, tavallinen kansalainen vai slummin asukas. Opin, että kaikki yrityksemme kommunikoida kaikkea sanomaamme ovat parhaimmillaankin vain likiarvoja.

Blogin kirjoittaminen ja erilaisiin blogeihin tutustuminen on ollut haasteellista. Koskaan ei varmaan löydy sanoja ja lauserakenteita, joilla tulisi täysin ymmärretyksi. Aina voi kuitenkin yrittää. Sitähän me täällä blogiavaruudessa teemme. Ihmiseltä ihmiselle kannattaa yrittää puhua.

1979. Thaimaa. Bangkok. Kielikoulun joulujuhla. Yhteispohjoismainen yhteiskristillinen Lucia-kulkue. Kuulijoissa myös muiden Kaanaan kielen murteiden taitajia.

Plus%20153%201979%20Lucia%20kielikoulu%2