Eilen viikonloppumatkallamme osallistuimme jumalanpalvelukseen Tukholman vanhassa kaupungissa Pyhän Klaran kirkossa. Tuon kirkon toiminta on herättänyt paljon kiinnostusta, ei vähiten siksi, että se on yksi Ruotsin evankelisluterilaisen kirkon vilkkaimpia ja monipuolisimpia toimintayksiköitä. Kasvun avaimina ovat olleet diakonia ja rukous. Kirkko on ollut ja on edelleen avoin myös kaikkein vaikeimmissa asemissa oleville ihmisille, kaikille apua tarvitseville.
"S:ta Clara kyrkas vänner - är en självständig sammanslutning av dem som har sitt andliga hem i S:ta Clara kyrka, som är en del av Svenska kyrkan och Stockholms Domkyrkoförsamling. Föreningen är ansluten till Evangeliska Fosterlandssiftelsen (EFS). - vill att fler skall få lära känna Jesus Kristus och bli hans lärjungar. - verkar för en levande församlingsgemenskap i S:ta Clara kyrka och stödjer och deltar på olika sätt i arbetet i innerstaden, bl a i diakoni, gudstjänstliv och smågruppsevangelisation. "Sunnuntain ylistysmessu, lovsångsmässa, täydessä isossa kirkossa oli oikeastaan valloittava yhdistelmä vanhaa ja uutta. Se oli mielenkiintoista kokea tavallisena kirkkovieraana, ilman virallista roolia. Musiikki vaihtui Ruotsin kirkon virsistä ja liturgisesta rukouslaulusta vapaamuotoisiin ylistyslauluihin. Pappien perinteiset jumalanpalvelusasut ja mahtava urkujen soitto vaihtui välillä keskustelusaarnaan kirkon edessä ja piano- ja kitarasäestyksellä esitettyihin lauluihin. Kolehti vietiin edessä olevaan koriin. Ehtoollista jaettiin useassa paikassa yhtä aikaa. Yllätykset seurasivat toisiaan tutun kaavankin sisällä. Tuli vähän thaimaalaisen tuttu olo…
Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa seurakunnan jäsenyys riippuu asuinpaikasta. Välillä aina nostetaan esille mahdollisten henkilöseurakuntien tarve. Ne olisivat seurakuntia, joissa jäsenyys olisi mahdollista valita itse asuinpaikasta tai osoitteesta riippumatta. Ihmiset voisivat hakeutua sellaiseen seurakuntaan, jonka ilme, toiminta ja tyyli sopivat heille.
Olen ollut ja varmaan vieläkin olen vähän vastaan kaikenlaista elitismiä seurakuntaelämässä. Henkilöseurakunta-ajatus ei ole siksi oikein minua miellyttänyt. Samanmielisten seura tuntuu ajatuksena vähän falskilta. Olen miettinyt, että erikoistunut seurakuntaväki myös erilaistuu omanlaisekseen liian helposti. Kuka silloin hoitaisi rupusakin? Meidät kukkahattumummelit ja muut… Tiedän kansainvälisestä kokemuksesta myös sen, että uudet kirkot helposti syntyvät erimielisyydestä, jota ei edes yritetä selvittää. Ei kovin kristillinen ajatus sekään.
Kesken saarnaa penkkimme päähän saapui seisoskelemaan likaisissa kuraisissa vaatteissa ollut mies, joka vain tuijotteli kirkkokansaa. Sivupenkillä istui pyhävaatteissaan maahanmuuttajaisä poikansa kanssa. Kun hän näki tuon likaisen miehen, hän hymyili tälle ystävällisesti ja pyysi istumaan viereensä penkille. Se oli minulle eilisen paras saarna.
Thaimaalaisessa pääsiäisnäytelmässä Jeesus vielä viimeisenä iltana opettaa opetuslapsiaan. Juudas on jo vähän sivussa.
Kommentit