Kolme muistoa.
”Magnetofonista kuuluu käheitä sointuja. Suojapukuinen hahmo hyppii tahdin mukana. Laulaja kertoo elämän kurjuudesta kaukana New Orleansissa, ja tanssija jatkaa liikkeitään voimatta lopettaa, ennen kuin musiikki loppuu.
Kuulen äänen jatkavan: ”… ja olen klovni elämän suuressa showssa… minä osaan… tahdon…” Katson tyrmistyneenä suojapukuiseen hahmoon. Hänen suunsa liikkuu, mutta ääntä ei tule. Hän liikkuu, puhuu, mutta kaikki kuuluu magnetofonista, hänen tehtävänsä on vain avata suutaan.”
Lukioaikana kirjoitin kouluaineen vaikuttavasta esityksestä. Siinä musiikkina oli Nousevan Auringon talo.
Phra Khun Phra Chao, Amazing Grace oli yksi ensimmäisistä kristillistä lauluista, joita opimme thain kielellä Thaimaassa. Sitä lauletaan siellä paljon eri kirkoissa ja kirkkokunnissa.
John Newton, orjakauppiaana elämänuransa alkanut ja pappina lopettanut kirjoitti tämän armolaulun jo lähes 300 vuotta sitten. Kerrotaan, että hän jatkoi saarnaamista koko elämänsä, vaikka sokeutui vanhoilla päivillään.
Blind Boys of Alabama villitsi Kirjuriluodon yleisön Porissa kesällä 2001. Se oli uskomaton kokemus. Se kannatti kokea. Yksi lauluista oli Amazing Grace. Siinä Nousevan Auringon talon melodia yhtyi John Newtonin sanoihin.
YouTubessa on tallennettuna tämän laulun live-esitys. Siinä on paljon Pori Jazzin esityksen dynamiikasta.
1982. Bangkok. Amazing Grace. Kaste Lad Phraon seurakunnassa.
Kommentit