Oliko sanottavaa?
Sanoitko sen?

Puhelinkeskusteluissa kuulee yleensä vain toisen osapuolen puheen. Tapahtumien jälkeen kuulee yleensä vain yhden osapuolen version. Blogeissa saatan lukea monenlaisia mielipiteitä, mutta minulla on oikeus vain siihen, mitä itse kirjoitan.

Jotkut blogien kommenttikeskustelut ovat välillä aika hulvattomia. Joskus ne taas tuntuvat suorastaan älyttömiltä.  Minulle kommenttien lukeminen ja välillä kommentoimiseen osallistuminenkin on suuri osa bloggaamisen riemua. Näissä ympyröissä on se ongelma, että pian ei ole varma siitä, mitä kukakin on sanonut ja missä.

Etsiskelin viime vuoden loppupuolelta joitain omia kommenttejani sieltä täältä, ilman mitään logiikkaa.  Tässäkin kuulette siis vain yhden osapuolen version:

”Minä, "kahden kotimaan ihminen" kulutan mieluiten "lähitavaroita" tai sitten selkeästi kehitysmaiden tuotteita. Vaikka siellä tietysti suuri osa menee "markkinavoimille", niin tiedän, että siitä jää jotain myös paikallisille, sikäläisille "lähi-ihmisilleni".”

Näitä juttuja mietin Oljen kortta veistämässä... –blogissa bloggaajan kirjoittaessa ekojoulusta ja ekojoululahjoista. Tuntuu, että joulusta on kulunut aikaa jo todella paljon. Nyt puhe kuluttamisen tarpeellisuudesta tunkee esiin joka puolelta.

”Jäin miettimään, voiko tieto vanheta? Nuo kirjan tiedot olivat totta omana aikanaan. Miksi ne eivät sitä vieläkin olisi? Ei vanhan tiedon tarvitse vanheta, jos aika vanhenee. Vanha tieto pysyy sellaisena kuin se on. Uutena aikana tarvitaan uutta tietoa. Jos uusi tieto olisi yhtä vanhaa kuin vanha tieto, se ei olisi uutta tietoa eikä totta nykyään. Tai jotain. Sitäkin jäin miettimään, olisiko hyvä, jos maiden rajat olisivat mielivaltaisia. Alueet voisi vaikka arpoa. Tai heittää tikkaa karttaan. Tai ratkaista rankkaripotkuilla. Tai jotain. Taidan olla vähän väsynyt. Tai jotain. Aasia on silti mukava maanosa. ”

Näitä mietin Morganismi-  blogissa, kun luin  bloggaajan lainaamaa vanhan Pienen Tietosanakirjan Aasia-artikkelia.

”Kieltäydyn tuntemasta itseäni tyhmäksi, vaikka täällä aamuyön tunteina hekottelen yksin ääneen...”

Iisin hirnuntaa arjessa  on antanut minulle usein hyvän mielen. Se on varsinaista kuvakudosta, jossa elämän koko kuva löytyy herkullisten sanojen takaa.

”Fyysikko selviää tutkimuksistaan, kun pyöristää sen tiettyyn tarkkuuteen ja kylmästi napsauttaa loput desimaalit pois. Se riittää tuottamaan tulosta.
Matemaatikko pyrkii luomaan kaavan ja perustaa tutkimuksensa tiettyihin aksioomiin. Kun kaava on löytynyt, asia on poissa päiväjärjestyksestä. Tästä siirryn omissa mietteissäni siihen, että elämä on kaiken kaikkiaan epämääräinen käsite...”

”Sut olis pitänyt huostaanottaa”  oli vuoden kestävä bloggaajan muisteluprojekti. Minulle se oli mielenkiintoinen monestakin syystä, ei ehkä vähiten siksi, että bloggaaja on ollut tekemässä eroa kirkosta- palvelua.

”Matkatovereinamme täällä ovat siis tuttuus, turvallisuus ja tuntemattomuus. Jos tuntemattomuus joskus ahdistaa, voi palata tuttuun. Jos tuttuuteen kyllästyy, voi katsoa tuntemattomuuteen. Turvallisuus säilyy kuitenkin koko ajan, vaikka sitä ei aina tuntisikaan”

Puujalka- blogista löytyy minulle usein monenlaista ajatuksen pohjaa.

”Näköjään joka sukupolven on aina uudestaan tajuttava, että vanhat ihmiset ovat ihan järkeviä ihmisiä…”

Kolmas huone on yksi niistä paikoista, jossa olen voinut miettiä vanhuutta ja omaa suhdettani siihen. Monia ”ihan järkeviä ihmisiä” on ollut mukava tavata myös blogimaailmassa.

Lahjataulu vanhalle ihan järkevälle ihmiselle:

Plus%20332%20Lahjataulu.jpg