Toisenlaisesti
Monenlaisesti
Uudenlaisesti
Samanlaisesti

Olen joutunut käytännössä oppimaan elämän värioppia.  Totuin vuosikausia siihen, että lähes kaikki ajatusmallit piti kääntää vastakkaisiksi voidakseen selvitä arjessa.  Ymmärrän hyvin, että päävärillä ja vastavärillä ei ole mitään yhteistä.  Yhtä erilaiselta tuntui välillä elää vieraassa kulttuurissa. Ainoa keino oli uskoa, että oli olemassa elämän väriympyrä, jossa kaikki värit loksahtivat paikoilleen ja loivat harmonisen kokonaisuuden.

Vähän kerrassaan aloin tajuta, että tiukka värioppi olikin teoriaa. Käytännössä kaikki värit olivat sekoituksia toinen toisistaan. Kaikissa ihmisissä oleva ihmisyys ylitti kaiken teorian rajan. Erilaisuus oli rikkautta, vaikka se suunnattomasti välillä ärsytti – ja ärsyttää.

Niin monesti ja monenlaisesti opin Thaimaassa arvioimaan vanhoja itsestäänselvyyksiä.  Kertomus loppiaisen tietäjistä tuli uudella tavalla itsestään selväksi. Totta kai thaimaalainen joulukuvaelma valitsi juuri ulkomaalaiset, nuo kaukaiset kummajaiset, tuomaan lahjoja Jeesus-lapselle.  Totta kai enkeli saapui räminällä ja reippaudella eikä länsimaisen kuvataiteen pehmoudella. Totta kai värikkäiden jouluvaloketjujen piti yltää kirkon ristin ympärille vilkuttamaan joulutähden viestiä kaikille lähellä asuville. Totta kai tuli ylilyöntejäkin, kun sanomaa pyrittiin tekemään ymmärretyksi uusille ihmisille…

Käykää lukemassa, miten Demetrius sanoi sen toisin.  Siinä kertomuksessa kaikki värit loksahtivat oikeille paikoilleen.

Plus%20589%20Pakolaisleiri%20sairastupa.

Kuva pakolaisleiriltä Thaimaassa syksyllä 1979.