Elämän vuosilustot
Kalenterivuosi
Kirkkovuosi
Kouluvuosi


Minulla vuoden kierto edelleen tuntuu alkavan syksystä koulun alkamisesta. Kesti aikansa, ennen kuin tajusin, että tällainen vuosirytmi ei ollutkaan maalaistalotaustaisen Miehen systeemeihin sisäänrakennettuna samalla tavalla kuin minulla. Opettajavanhempani ponnistelivat ja pinnistelivät jaksaakseen kevääseen.  Sitten alkoi kesävapaus. Maalaistalon elämä taas alkoi kiihtyä keväällä ja jatkui samanlaisena ponnisteluna pitkälle syksyyn asti. 

Thaimaassa kouluvuosi alkaa toukokuun puolessa välissä ja loppuu helmi-maaliskuussa. Lokakuussa on muutama viikko lomaa lukukausien välillä. Yliopistoissa ja monissa muissa oppilaitoksissa akateeminen vuosi alkaa kesäkuussa ja loppuu puolessa välissä maaliskuuta.

Ennen koulujen alkamista vanhempien on maksettava erilaisia koulumaksuja koulusta riippuen. Myös valtion kouluissa on monia maksuja. Kaikki kirjat ja kouluvälineet pitää ostaa itse, samoin koulupuvut. Panttilainaamot kukoistavat tuohon aikaan, sillä monilla ei ole heti varaa maksaa lastensa kaikkia koulukuluja. Monen naisen kaulalta katoavat kultaketjut joksikin aikaa.

 

Elän ensimmäistä syksyä lähtölaskennan jälkeen. Huomaan, että monissa paikoissa on taas alkamassa monenlainen toiminta. Parina päivänä puhelinkin on taas soinut. Monia mielenkiintoisia tilanteita on tulossa. Kalenterini näyttää yhtä sekavalta kuten ennenkin.

Alan ihmetellä entistä enemmän, miten niin moni jaksaa toimia vapaaehtoisesti monenlaisissa ympyröissä ja ottaa vastuuta niin monista asioista. Itse en jaksa. Parhaillaan mietin, enkö jaksa vielä vai enkö jaksa enää.  Pitäisikö kaikkien jaksaa? Pitäisikö minun jaksaa? Onko aina oltava hyödyllinen?

Pori. Opettaja-isäni oppilaltaan saama seinätaulu lukuvuoden jälkeen. Takana lukee: Opettajalle Kiitos kaikesta ja Hyvää Kesää T: Raimo Ahlqvist

PLus%20182%20Papan%20lahja%20tupa%20pien