Sodan ja rauhan sankarit

Pyhäversiot

Arjen sankareista

Mikä on saanut meidät unohtamaan sen, että on luvallista tehdä suurtekoja? Ei siinä ole mitään hävettävää.

"Ihailen suuresti Dag Hammarskjöldiä, YK  päämiestä. Hän on joutunut moneen vaaranpaikkaan."

Näin kirjoitin 9-vuotiaana joululahjaksi saamaani päiväkirjaan, jossa kysyttiin, oliko minulla sankareita. Taitelijoista ihailin silloin "Timo Mikkilää, koska hän on niin hyvä pianonsoittaja. En ole nähnyt häntä, mutta olen kuullut hänen soittavan radiossa." Viisitoistavuotiaana lisäsin tuolle samalle sivulle: "Kirjoitan jatkoa Timo Mikkilään. Sain olla kääntämässä hänelle lehtiä hänen toimiessaan säestäjänä Hannele Angervon konsertissa. Ihana mies." Samassa päiväkirjassa muuten naisihanteekseni sanoin "uhrautuvaa äitiä, joka ei ärähdä lapsilleen". Heh.

Minun mielikuvissani Martti Ahtisaari liittyy Namibian itsenäistymisvaiheisiin. Niitä vaiheita seurasin tiiviisti, koska suomalaisilla oli ollut sille alueelle jo kauan yhteyksiä lähetystyön kautta. Ahtisaareen tutustuivat monet työtoverini myös silloin, kun hän toimi Tansanian suurlähettiläänä. Tähän juhlapäivään on  pitkä jatkumo myös minun mielessäni. Yhdyn onnittelijoihin Nobelin rauhanpalkinnosta 2008.

Moni ystäväni on toiminut ja osa toimii vielä edelleen Yhdistyneiden Kansakuntien tai sen alajärjestöjen työssä. Itsekin sain nauttia puolen vuoden ajasta, jolloin myös Mies sai "U Thantin allekirjoittaman palkkashekin", kuten Kyproksen rauhanturvaajat asian sanoivat. Osa tämän päivän palkinnosta on myös YK:n  pitkäjänteisen työn tulosta. Olkaamme siis kaikki rauhantekijöitä, tavalla tai toisella. 

"Jos minun vielä suodaan jatkaa, tahtoisin sanoa sanottavani lujemmin, yksinkertaisemmin - hiljemmin, lämpimämmin." (Dag Hammarskjöld, Kiinnekohtia)

12.6.2004. Eräs juontomme Rauha kaikille? -foorumissa Lahdessa

Plus%20284%20Ahtisaaren%20juonto%20pieni