Almanakan ja matkapuhelimen samanaikainen häviäminen näyttää sen, missä kunnossa nykyihmisen oma muisti todellisuudessa on. En tiennytkään uskovani niin paljon kirjoitettuun sanaan. (Siitä voisi ottaa oppia muihinkin asioihin…) Tietokone onneksi säilyttää osan tuotoksista ja aikatauluista.
Ihminen selvästi yrittää tehdä elämästään varmuuskopioita sinne tänne. Jo tällä vähäisellä kokemuksella tiedän, että formaatit vanhentuvat ihmisten myötä. En tullut tietokoneaikaan vielä kasettinauhureiden aikakaudella, mutta muistan radiosta lähetetyt surinat, jotka joitain tietokoneita sitten liikuttivat. Niitä surinoita oli joskus pakko kuunnella huvikseen ihan vain kunnioittaakseen tekniikan huimaa kehitystä. Kuka niitä enää muistaa? En tunne ketään, joka niitä olisi käyttänyt. Lerppuaikaan ehdin ja lerppujen ihmeellisyyttä kunnioitin. Ohjelmat olivat lerpuilla ja niitä vaihdeltiin lerppuasemassa, kun haluttiin jotain tallentaa. Ei tullut mieleenkään, että joku uudenmallinen korppu voisi säilöä niin mahdottoman paljon enemmän kuin lerppu. ( (Huomaatte varmaan, että minulla on varsin funktionaalinen muisto noista ajoita, terminologiaa en hallinnut silloin, enkä vieläkään…)
Ovatko lapset vanhempiensa varmuuskopioita? Entä oppilaat opettajiensa? Mikä on se ihmiskunnan yhteinen muisti, josta puhutaan? Entä mikä on muistin ja hiljaisen tiedon suhde?
No niin, nyt tuli jo parempi olo. Nyt voi taas lähteä muistamaan, mitä kaikkea pitikään tehdä ja mistä hakea kaikki vanhat tiedot uuteen kännykkään. Äly hoi, järki jätti jo pyynnöistä huolimatta…
Joistain asioista on hyvä tehdä varmuuskopioita uusilla ohjelmilla ja formaateilla. Porin evankelis-luterilainen seurakuntayhtymä yhteistyössä Porin Teatterin ja Porin kaupungin kanssa järjestää pitkäperjantaina klo 22 Ristin tie 2010 pääsiäisvaelluksen. Kaksi vuotta sitten vaellukseen osallistui ainakin 15 000 henkeä.
1972. Naantalin kirkko. Pitkäperjantain kuvaus myöhäiskeskiaikaisella formaatilla.
Kommentit