Kuuluvatko kaikki johonkin joukkoon?

Olen pohtinut uteliaisuuden ja kiinnostuneisuuden rajapintaa. Räkärealistina yritän selvittää, mitä tuolla rajapinnalla tapahtuu ja kenen oikeus on tuota rajaa ylittää. Kenen tarinaa pitää kuunnella ja kenen tarinaa ei saa kuulla? Miksi yksinäisyyden maassa Suomessa yksityisyyden rajaa korotetaan koko ajan?

Hoitotahdossa pitäisi olla hyvin selkeästi mahdollisuus myös omien rajojensa määrittelyyn. Jos on rastittanut rastin ruutuun, jossa ilmaisee halunsa kuolla yksin ja unohdettuna, ei saa olla katkera siitä, että niin tapahtuu. Jos taas haluaa olla ihmisten löydettävissä loppuun asti, siihenkin täytyy olla rastitusmahdollisuus. Vaikeinta on keksiä, miten rastitettaisiin se, että haluaa tavata vain niitä, joiden motiivit ovat oikeat…

Tämän vuoden tarinat alkavat olla jo ohi. Tänään kuulin vielä kahden maahanmuuttajan tämänpäiväisen tarinan. Huomenna heille ja heidän läheisilleen avautuvat uudet tarinat niin kuin meille kaikille.

Jos Herra suo.

2013. Jouluasetelma. Esikoisen kännykkäkuva: Tämän vuoden seimiasetelmaa tehtiin jouluaattona kauan kahden nuoren neitosen voimin. Tällä kertaa pianon päällys on täpötäynnä. Uutta on se, että jokainen esine liittyy johonkin tarinaan.  Kymmenet tarinat kulkevat hahmojen kesken.  Yksi hauskimmista on pieni olkipukki, joka luulee olevansa norsu. Kuinkas muuten, suomalaisthaimaalaisessa tarinassa...

2013%20joulukalenteri%20kokonaanpieni-no