Väärässä, väärässä.
Vääränlaiset ihmiset.
Vääränlaisessa paikassa.
Vääränlaisille ihmisille.
Vääränlaista sielunrauhaa.
Vääränlaisin motiivein.

Minun on vaikea hyväksyä sitä, että monilla ihmisillä näyttää olevan keskellä kriisejä kyky ja halu pitäytyä ennakkoluuloihin. Jos lähdetään yhdessä kohtaamaan katastrofia, käden ojentajaksi on jokaisen kelvattava. Monesta oljenkorresta voi punoa kestävän köyden. Teorian aika on myöhemmin. Sivussa seuraajalla voi olla aikaa arvosteluihinkin. Hän siis arvostelkoon. Aikansa kuluksi.

Pessimistin maailmankuva. Ajatuksia, jotka syntyvät, kun avaan silmäni ja korvani. Tässä ja tänään. Täällä ja siellä.

En luota sinänsä kenenkään motiiveihin. Jos apua ei voi antaa tai saada silloinkin, kun ei ole varma antajan tai saajan motiiveista, tämä maailma on tuhoon tuomittu jo nyt. Jos kuppikuntalaisuus lisääntyy ja omat rajat suljetaan toisinajattelijoilta, sisäsiittoisuus kasvaa. Omat ajattelukuviot pääsevät pyörimään silloin omia kehiään yhä pienemmiksi supistuen.

Maailma on epätäydellisten ihmisten yhteisö. Minulla kristittynä on siinä oma mallini, jota en suostu häpeämään. Miksi häpeäisin sitä, että kristinuskoon kuuluu maailmanvalloitus. Muutaman pelokkaan kalamiehen ja maankiertelijän sanomasta sekin valloitus alkoi. Siihen kuuluu myös rajaton velvollisuus antaa pyyteetöntä apua toiselle ihmiselle.  Lähimmäisenrakkauden käsky tuntuu liian voimakkaalta ja julmalta. Sitä on mahdotonta noudattaa. Siellä se käsky kuitenkin on.

Niin moni muukin systeemi haluaa valloittaa maailman. Kauppapolitiikka perustuu voiton maksimointiin. Etuja annetaan, jotta voitto kasvaisi. Tarvitaan kauhun tasapaino kauppaankin, jotta se onnistuu.

Jo kansainvälinen keskinäinen auttaminen perustuu siihen, että joku jossain osaa tehdä oikeanlaiselle lomakkeelle oikeanlaisen anomuksen ja toimittaa sen oikeisiin käsiin. Oikealla lobbauksella oikeassa paikassa anomukseen ehkä vastataan oikealla tavalla. Jos joku muu ei ehdi vetää välistä.

Kunkin aikakauden vallalla oleva maailmankuva ei suvaitse kilpailijoita. Onneksi on vielä paljon avointa löydettävää. Tieteen löytöretket ovat vasta alussa. Kuka niistäkin löydöistä sitten voiton maksimoi oikeisiin käsiin, kysyy armoton pessimisti.

Pessimismini kertoo minulle sen, että ihmisten käsissä moni asia turmeltuu. Kun aatteellisuus julistetaan pannaan, miksi ojentaisin käteni toiselle.  Kun idealismi on naurettavaa, kuka nauraa viimeksi. Missä näemme ne hyvät ihmiset, joista aina silloin tällöin puhumme?

Ja sittenkin, kaiken pessimismin keskellä minä uskon siihen, että yksi ihminen voi olla toiselle ihmiselle muutakin kuin susi. Yksi ihminen voi ojentaa toiselle käden ja toinen voi siihen tarttua.

Epätäydellisenä. Ihmiseltä ihmiselle. Ja siitä se jatkuu.

Taas kerran hyvä ystäväni on suostunut lähtemään keskelle maailman kriisipesäkkeitä. Antamaan kykynsä ja asiantuntemuksensa toisten käyttöön. Yhteisössä, jossa auttajien taustamotiiveja ei kysellä, mutta yhteistyöhön kaikenlaisten ihmisten kanssa velvoitetaan. Ihmisenä ihmiselle. Ihmisille. Miljoonille ihmisille. Ja siitä se jatkuu.

YK:n vuosituhatjulistus, Päätöslauselma 55/2, 2000

Julistuksen allekirjoittajamaat lupasivat vuoteen 2015 mennessä

1. puolittaa äärimmäisen köyhyyden ja nälän
2. ulottaa peruskoulutuksen kaikille
3. edistää sukupuolten tasa-arvoa
4. vähentää lapsikuolleisuutta
5. parantaa odottavien äitien terveyttä
6. taistella aidsia, malariaa ja muita tauteja vastaan
7. tukea ympäristön kestävää kehitystä
8. tuoda globaalin kumppanuuden kehitykseen.

Suomen Lähetyssanomat 12-2005.

49%20L%C3%A4hetyssanomat%2012-2005%20pie