Norsujen maassa elettäessä Agatha Christien norsudekkari tuli usein mieleen. Tuon kirjan lopussa sanottiin, että elefantit eivät unohda, mutta ihmiset onnekseen unohtavat.
Muistelemme aina välillä monien norsujemme ostopaikkaa tai ihmisiä, joilta ne saimme. Niidenkin kautta tulee esiin jotain elämämme koko kuvasta. Ensimmäisten lahjaksi saatujen norsujen lisäksi meille alkoi vähän kerrassaan kertyä niitä lisää. Kuopus on yrittänyt laittaa joitain muistikuvia ylöskin.
Kävelimme Kuopuksen kanssa illansuun ruuhkassa Thonburin Suuren Liikenneympyrän kaduilla ( Wong Wian Yai). Vaihdoimme bussia päästäksemme kotiin. Hidasta oli. Eräs mies oli levittänyt mattonsa katukäytävälle. Huomasimme, että hänen myytävänä olevat käsityönsä olivat todella taitavaa köyden- ja narunpunontaa. Kuopus sai naruhevosen, elefanttikokoelmamme narunorsun. Mitähän tuollekin miehelle kuuluu? Juttelimme siinä tovin. Näköpiirissä ei ollut muita ulkomaalaisia. Sillä seudulla meitä ulkomaaneläviä oli silloin harvemmin näytteillä.
Narunorsu pääsee tänään joulukalenteriimme pianon päälle Bangkokin hyväntekeväisyysmyyjäisistä ostetun enkelin kanssa.
1980. Bangkok. Jouluseimiasetelmamme väliaikaisessa joulukodissamme. Jouduimme luopumaan vanhasta asunnostamme ja odottamaan uuden asunnon vapautumista pienessä yksiössä joulun ajan:
Kommentit