Blogissa Turku Daily Photo,“a picture a day keeps the doctor away“ päästiin kurkistamaan niihin menneisiin vuosiin, jolloin asuimme lähellä Turkua. Turku oli silloin meille The Kaupunki. Se on edelleen osa myös nykyistä elämäämme, sillä siellä asuu nytkin monta läheistä ihmistä, ne tärkeimmät. Tutusta kaupungista löytyy aina uutta katsottavaa, uusia näkökulmia ja uusia yksityiskohtia.
Viikko sitten kuvan aiheena oli Uni: "Näin unta, että puissa oli lehdet" Kommentoin tuota kuvaa: ”Kuivakin puu muistaa vielä lehtensä…”
Sunnuntaina tapasin taas nuoruuden ajan porilaisia ystäviä. Se on aina yhtä häkellyttävää. Ulkopuolinen olisi osannut sanoa, muuttuiko murteemme tai sanastomme, kun puhuimme toinen toisellemme.. Särmikkyytemme oli ainakin tylsistynyt. Enää emme olleet kuin silloin ennen. Onneksi. Tai ehkä olimmekin. Reissussa rähjääntyneinä. Päähän välillä potkittuina. Jossain onnistuneinakin. Toinen toiseltamme vaikutteita saaneina. Hyvässä ja pahassa. Yhteisiä muistoja. Yhteistä taustaa. Yhteistä veteraanitaustaa.
”Kuin virvatulten tuo liekki häilyvä, on täällä onnekkainkin elämä.” Moni oli jo joukostamme poissa.
Pori. 1979. Hyvästit Rumpalipojalle
Kommentit