Enemmän kuin kolme Venäjää

Näinä päivinä taas mietin tuota Venäjää. Isoa maata voi katsoa niin monesta suunnasta. Tässä muutama:

1. Evakkoperheessä sodan jälkeen syntyneenä ei voinut välttyä tietämästä, millainen naapuri meillä idässä oli ollut kulloisestakin nimestä riippumatta.  Sukua oli asunut sillä alueella monta sataa vuotta ja rajat muljahdelleet sinne tänne noidenkin vuosisatojen aikana. Siellä jossain Se oli ja sai luvan pysyäkin, jos siltä ikäpolvelta kysyi.

2. Kälyni valmistui venäjän kielen diplomikielenkääntäjäksi ensimmäisten joukossa 1960-luvulla Tampereen kieli-instituutissa ja oli koko työelämänsä hyvin arvostettuna liike-elämän tulkkina ja kielenkääntäjänä niin Suomessa kuin lukemattomilla työmatkoilla Neuvostoliitossakin. Hän tunsi sen maan kulttuurin.

3. Kolmisenkymmentä vuotta sitten lensimme Thaimaasta omalle lomalle Aeroflotille ja kiertelimme päivän Moskovaa. Silloin ei ihan arvannut, mikä kaikkea Punaisella torilla ja sen ympärillä vielä nähtäisiin. Mathias Rustkaan ei sinne silloin vielä ollut lentänyt.

3. Viisitoista vuotta sitten kävin ”serkkumatkalla”  kaupungissa, jota jossain nimitettiin ”vanhaksi venäläiseksi kaupungiksi”. Siellä löytyi sairaala, jossa veljeni oli syntynyt, kirkko, jossa isäni kävi rippikoulun ja tori, jossa äitini oli lapsena myynyt voita ja metsämansikoita. Sieltä löytyi enoni piirtämiä taloja ja muistoja toisen enoni pommitetusta kodista ja tätini hävitetystä ompeluliikkeestä. Sen katuja kävelin serkkuni Juha Lankisen kanssa, joka oli ollut rakentamassa Viipurin pienoismallia Lappeenrantaan ja etsimässä Viipurista Mikael Agricolan hautaa vanhojen asiakirjojen avulla 1989-1990 ja oli myöhemmin pystyttämässä sinne uutta Agricolan patsasta 2009.

4.  Mies on ollut taas tämän viikon ja on vielä ensi viikonkin vierailemassa Pietarissa, Inkerin evankelis-luterilaisen kirkon Kelton teologisessa instituutissa. On ollut etuoikeus saada olla mukana tuossa teologisessa koulutuksessa jo monia kertoja monina vuosina. Koemme edelleen tuon kirkon uuden nousun ihmeenä.

5. Toissapäivänä alkoivat Sotshin olympialaisten ensimmäiset karsinnat. Ajattelin etukäteen, että en olisi niistä mitenkään erityisen kiinnostunut. Vaan kuinkas sitten kävikään. Aloitin television tuijottelun jo ensimmäisistä lökäpöksyistä. Pahalta näyttää. Pakkohan sitä on seurata, mitä noille lökäpöksyille tänään käy.

2008 marraskuu. Venäjä, Inkerin evankelis-luterilaisen kirkon Kelton kirkko.

Kelton%20kirkko%20marraskuu%202008pieni-