Filippiinit
Monta mielikuvaa
Muutakin kuin Jolo

Joskus on hauska kaivella omaa alitajuntaansa ja miettiä, mitä kaikkea joku sana tuo mieleen. Siitä voi sitten tajunnanvirralla soudella moneen suuntaan.

Armi Kuusela. Meillä Bangkokissa poikkesi silloin tällöin kirkollisia vieraita Filippiineiltä. Taisi olla luterilaisen kirkon presidentti tai joku muu kirkon työntekijä, joka kertoi muistavansa nuoruudestaan, miten Armi Kuusela oli saapunut oman kaupungin lentokentälle.

Johanna Raunio. Kielikouluryhmässäni oli filippiiniläinen nunna. Hän muisti, miten Johanna Raunio oli filippiiniläisen ystävänsä kanssa tullut vierailemaan tämän isoäidin luokse siihen sairaalaan, jossa nunna- ystäväni työskenteli.

Suomen suurlähettiläs Filippiineillä. Mies kävi joinain vuosina Kirkon Ulkomaantyön kutsumana joulukirkoissa myös Filippiineillä. Hän sai asua joskus suurlähettilään residenssissä. Kun tämä suurlähettiläs matkasi Suomeen, Mies näytti hänelle Bangkokia yhden iltapäivän.

Kardinaali Sin. Mies osallistui kansainväliseen kristillisen merimiestyön liiton konferenssiin Filippiineillä. Eräänä päivänä koko konferenssi oli kutsuttu aamiaiselle Filippiinien roomalaiskatolisen kirkon johtajan luokse.

Ilari Rantakari, suurlähettiläs, oli yhteyshenkilönä Jolon panttivankikriisin aikana. Kerroin hänelle myöhemmin, että sen kesän rippikouluissa nuoret olivat halunneet maailmantilanteesta puhuttaessa rukoilla noiden panttivankien puolesta.

Kaikista noista välähdyksistä ajatus olisi lähtenyt virtaamaan pitkälle, jos en olisi pitänyt narusta kiinni.

Elämän tarinat muodostuvat ihmisistä. Jos meille Suomeen tulee filippiiniläisiä sairaanhoitajia, niin kuin uutiset nyt kertovat, jokaisella heilläkin on oma tarinansa. Se meidän on syytä muistaa, kun heitä kohtaamme. (Tähän ajatteluun ja muisteluun innosti toissapäiväinen Kirsin blogi)

1985. Filippiinit. The Fifth Plenary Conference. The International Christian Maritime Association.

Plus%2034%201985%20Jaakko%20ICMA%20Filip