Pallon yksi totuus:
Piitä, halkaisijaa ja sädettä.
Elämä vain ei ole
pelkkää matematiikkaa.

Esikoinen sai kerran savumyrkytyksen. Ambulanssissa yritettiin saada selville, kuinka tokkurassa hän oli. Mukaan tullut ystävä tiesi pyytää Esikoista kertomaan piin arvon. Sitä oli sitten alkanut tulla lukuisten desimaalien tarkkuudella. Pääteltiin oikein, että vielä oli poika tolkuissaan. Ystävästä tuli myöhemmin Miniä. Hyvin oli tulevan miehensä jo silloin tuntenut.  

Isoveli pelasi jääpalloa. Maila oli käyrä ja pallo pyöreä. Liekö korkeista tehty? Punainen se ainakin oli ja pinnaltaan karhea ja solmuinen. Näin muistelee pikkusisko.

Alakoulussa ommeltiin oma pallo. Siihen tuli monta kaunista raitaa.

Pihalla pelattiin neljäämaalia. Siihen aikaan pelitovereita riitti. Tennispallo oli sopivan pehmeä.

Thaimaassa pelattiin takraw-palloa. Nuoret miehet työn jälkeen sitä iltakaudet keskenään potkivat ja löivät verkon yli.

Rippikoululeirien lähetysrasteilla yhdellä rastilla aina silloin tällöin tehtiin palloja jätemuoveista ja matonkuteista. Se muistutti siitä, että maailmassa kaikki pyrkivät jotain palloa lyömään, potkimaan tai heittämään. Jos ei ollut rahaa ostaa palloa, se tehtiin niistä materiaaleista, joita oli saatavilla.

Tarve tuottaa kekseliäisyyttä. Hienommalla nimellä sitä kutsutaan omaehtoisuudeksi. Sitäkin halutaan lähetystyössä tukea. Ei vain pallojen tekemisessä.

2000. Merikarvia-lehti. Seurakunnan lähetyspäivä voidaan myös perheittäin toteuttaa rastitehtävin. Merikarvialla yhtenä rastina oli oman pallon tekeminen muovikassitehtaalta saadusta jätemateriaalista.

Plus%2025%20Merikarvialehti-17-8-2000%20