Sinua ystäväni ajattelen.
Jos näet vain muodot,
kaavan ilman Henkeä,
sinäkin väsyt todella.
Uskonnollisuus ilman uskoa
on rasittavaa.

Vieraan uskonnon keskellä asuessa ei tarvitse miettiä, miten toisen uskontoon pitäisi suhtautua. Siellä uskonnon näkee, kuulee, tuntee, haistaa ja maistaa. Suhtautumiseen ei aina jää aikaa. Sitä vain elää.

Käytin Bangkokissa vuosien varrella usein samaa kampaajaa. Hänen kampaamonsa muutti useammankin kerran aina sille puolelle kaupunkia, jossa kulloinkin asuimme tai työskentelimme. Käyntini oli aina hauska tapahtuma. Koko perhe mummoa myöten tuli istumaan viereen ja kuuntelemaan, kuinka hassusti taas se "meidän ulkomaalainen"  puhui.

Ensimmäisen tutustumisen aikoihin myös norjalainen työtoverimme käytti samaa kampaajaa. Tällä norjalaisella perheellä oli yksi suloinen tytär ja he odottivat ja saivat vuoden odotuksen jälkeen taas suloisen tyttären Thaimaasta. Pian sen jälkeen perheen vanhempi tytär sairastui vakavasti ja perhe joutui palaamaan Norjaan. Vuoden sairastelun jälkeen tytär kuoli.

Kampaaja piti tästä perheestä ja jutteli usein heistä. Hän ihmetteli, miksi niin hyvälle perheelle tapahtui noin vaikeita asioita. Vuosien jälkeenkin hän vielä kyseli heidän kuulumisiaan.

Kerran istuin taas kampaajan tuolissa. Hän parhaillaan työskenteli tukkani kanssa, kun hän yhtäkkiä kysyi: "Minä olen aina ihmetellyt, miten ihmeessä länsimaalaiset uskaltavat ottaa tällaisia lapsia omaan perheeseensä. Me täällä uskomme, että tällaisella lapsella on paha karma. Sen näkee siitä, että hänet on hylätty pienenä. Jos hänellä olisi ollut hyvä karma, näin ei olisi tapahtunut."

Kysymys yllätti minut. Tyrmistyin ajatuksesta niin, että en osannut vastata mitään. Jos kampaaja ei olisi ollut kiinni tukassani, olisin varmaan paennut. Kampaaja jatkoi: "Niin, ja me uskomme, että se paha karma sai aikaan sen, että toinen lapsi kuoli. Pahan karman lapsi halusi ja sai näin perheen koko perinnön."  Yhä kauheampaa. Mietin ja mietin, mutta vastausta ei tullut. Rukoilinkin. Jos kerran Raamatun mukaan kivetkin puhuvat, eikö yhdelle lähetystyöntekijälle voisi sentään tulla suuhun joitain sopivia sanoja. Ei tullut. Silloin kampaajan buddhalainen veli vieressäni sanoi rauhallisesti: "Kristityt eivät usko niin. Kristityt sanovat, että tällainenkin lapsi on Jumalan lapsi." Vastauksen kuultuani minäkin nyökkäilin vakuuttavasti ja sanoin: "Juuri niin. Juuri niin."

Lähetystyössä kivet joutuvat puhumaan usein. Tilanteet ovat niin yllättäviä, että ihmisiltä ei aina löydy sanoja. Kun karman lakiin tutustuu arkielämässä, se tuntuu usein julmalta. Uskon toisenlaisiin lakeihin.

Suunnista uskontojen maailmassa, dialogiopas seurakunnille, Kirkon lähetystyön keskus. Kirkkohallitus Helsinki 2001

"Tämän kirjan tavoite on kannustaa suomalaisia kristittyjä vuoropuheluun muiden uskontojen edustajien kanssa ja antaa vuoropuhelussa tarvittavia valmiuksia."

Thaimaa Bangkok.  Phasee Charoenin luterilaisen kirkon takaportin ulkopuolella oleva henkientalo.

Th%20Ph%20Cc%20pysty%20henkientalopieni-