Kahlasin kirkkoon.
Naapurin varvastossu ui vastaan.
Minulla on elämässäni ollut monenlaisia työmatkoja. Väliin on satanut, väliin on aurinko paistanut. Eilen menin junalla Helsinkiin. Porin tulvat olivat laskeneet. Rautatieaseman alikulkutiellä sulkunauhojen takana oli vain yksinäinen polkupyörä eikä enää yhtään vettä.
Oli ensimmäinen työpäiväni loman jälkeen. On mielenkiintoista seurata itseään. Innostaakohan lähtölaskenta kiivaaseen loppukiriin vai tuleeko vastaan EVVK TJ, eli ei voisi vähempää kiinnostaa ja tännehän jäätte. Vielä ainakin tuntui hyvältä. Oli mukavaa osallistua suunnittelupalaveriin hyvien työtovereiden kanssa. Pitääköhän istuttaa omenapuutarha? Jos maailmanloppua ei tulekaan lähtölaskennan jälkeen, olisi ainakin omenoita syötäväksi.
Toisenlaisia työmatkoja: Tsunamin jälkeisenä päivänä soitimme työtoverille, joka oli juuri ennen joulua palannut perheensä kanssa Thaimaasta. Hän oli jo kuullut, että työtoverit siellä olivat lähdössä mukaan auttamaan tsumanim uhreja. Suomalaiset pappimme kokivat, että pappeina heidän paikkansa oli nyt olla siellä, missä ihmisillä oli vaikeaa. He saivatkin olla auttamassa tuhoalueen sairaaloissa ja lentokentällä. Muut auttoivat Bangkokista käsin suomalaisten evakuoinnissa. Pian kuulimme, että myös tämä juuri Thaimaasta palannut työtoveri oli valmis lähtemään takaisin Thaimaahan uhrien tunnistamisryhmän mukana. Siellä hän vietti useita kuukausia kielen ja kulttuurin tulkkina sekä saattohartauksien toimittajana.
Tapasin tämän työtoverin ja hänen perheensä eilen Helsingissä.. He ovat taas kesän tauon jälkeen palaamassa Bangkokiin Thaimaan luterilaisen kirkon työyhteyteen. Osa perheenisän työstä on toimia myös turistipappina Bangkokissa. Sitkeää porukkaa.
Maj-Brita Laukkanen: Monikulttuurinen kuolema. Suomen Mielenterveysseura, 2001
Työtäni varten voin tutustua mielenkiintoisiin kirjoihin. Valmistelen uskontokasvatuksen luentoa. Tämä kirja kertoo siitä, miten "erilaisissa uskonnollisissa yhteisöissä suhtaudutaan kuolemaan ja mitkä ovat ne riitit tai rituaalit, joiden myötä kuolemaan saatto olisi toteutettava". Kirjassa kerrotaan myös yhteisöjen erityisistä määräyksistä sekä hoito- ja hautaustestamenteista. Täytyy myöntää, että itse jäin miettimään sitä, miksi juuri vapaa-ajattelijoille, jotka eivät usko minkäänlaiseen elämään tai olemassaoloon kuoleman jälkeen, tuntuu olevan niin tärkeää määrätä, mitä heidän arkkunsa ääressä saa puhua ja mitä ei. Luulisi sen olevan merkityksetöntä sellaiselle, joka uskoo että kaikki kuitenkin on silloin jo ohi.
1980 Hua Hin. Lähettienkokouksen retki troolarilla. Näin monta meitä oli työn alussa...
Kommentit