Aamulla kävin taas tulkkaamassa suomen kielen peruskurssilla sitä aloittaville thaimaalaisille koulutuksen perusasioita. Tapasin myös muita vanhoja tuttujani. Oli mukava yllätys, kun yksi heistä yllätti minut halaamalla minua takaapäin. Yksi jatkokurssilainen, kokenut thaimaalainen opettaja, opiskelee suomea innokkaasti voidakseen opettaa thain kieltä myöhemmin myös suomalaisille. Hyvä matkaa hänelle toiveissaan eteenpäin. Hän varmaan onnistuukin.
Jälkeenpäin mietin, suojelinko alitajuisesti thaimaalaisia nuoria esiintyjiä suomalaista rotuvihaa vastaan. Minua olisi suuresti hävettänyt, jos he olisivat sellaista täällä kohdanneet. Yhtenä syynä tuohon suojelemiseen oli varmasti se positiivinen vastaanotto, jota perheemme oli saanut kokea Thaimaan vuosina. Onko todella niin, että minua välillä hävettää olla suomalainen?
Tein rehellisesti Yhteisvastuukeräykseen liittyvän ennakkoluulotestin Haasta ennakkoljuulosi. Arvasin jo etukäteen, että en päätyisi arvioon ”maailmojasyleilevän maahanmuuttajamyönteinen”. Sain sentään tulokseksi sen, että olen ”suhteellisen avarakatseinen ja harkitseva enkä suhtaudu maahanmuuttajiin kielteisesti”.
Minusta ihmisarvoon kuuluu lupa saada ja antaa tasa-arvoista kohtelua. Ihmisarvoon kuuluu myös vastuullisuus ja sen vaatiminen kaikilta samalla tavalla. Periaate ”maassa maan tavalla” pitää sisällään sen, että tulijalle on opetettava maan tavat ja lait. Ei hän muuten niitä tiedä. Miten saisimme myös kaikki suomalaiset ne oppimaan?
Perustietoa Suomesta:
Kommentit