Sureva kansa
Sureva maa 

Niin moneen tapahtumaan liittyy niin paljon muistoja.

Joskus Thaimaan matkamme kulkivat Puolankin kautta. Toiselta työkaudeltamme tullessa 1987 olimme Varsovassa kaksi yötä. Kiertoajelumme opas lahjoitti meille melkoisen poliittisen kiertoajelun, kaikki laillisuuden rajoissa, mutta kuitenkin. Aivan sattumalta kiersimme sen kirkon kautta, jonka  papin, Solidaarisuusliikettä kannattaneen Jerzy Popieluszkon, oli salainen  poliisi muutamaa vuotta aikaisemmin siepannut ja kiduttanut  kuoliaaksi . Tai pysähdyimme muistomerkillä, joka oli joen toisella puolella, sillä paikalla, jossa ”Neuvostoliiton armeija odotti ja antoi saksalaisten hävittää Varsovan, ennen kuin tuli ´vapauttamaan´ sen”.  Kävimme katsomassa vankilaa, johon venäläiset olivat historian aikana vanginneet puolalaiset isänmaanystävät. Sivulauseessa sanottiin, ettei mikään ollut muuttunut….  

Paavi saapui Puolaan seuraavana päivänä  lähtömme jälkeen. Osallistuimme katolisen messuun kirkossa, jossa paavi sitten vieraili. Täpötäydessä kirkossa…

Surunvalitteluni puolalaisille. Isot onnettomuudet pysäyttävät sellaisenkin kansan, joka on tottunut suremaan.

Löysin yllättäen kuvia Puolan vierailustamme. Luulen, että perheen nuoriso ei ole niitä nähnytkään. Muistoja kyllä matkasta on. Vanhan kaupungin torilta ostettu taulu taitaa olla jonkun seinälläkin, vai?

Plus%20668%20Puola%20tori%20maalaukset.j