Kuka kaipaa harmoniaa,
kun riitasoinnutkin
soivat niin kauniisti.
 

En tiedä, voiko länsimaalainen elää Thaimaassa, jos huumorintaju ei jousta. Voihan sitä yrittää.

Joulukalenterin viidestoista esine. Iso poltettua tiiltä oleva pyöreä perinteinen thaimaalainen kynttilälyhty. Käytetään usein ulkotiloissa.
 
Vain taivas on kattona vai onko sekään, kun thaimaalaiset haluavat valmistella juhlia. Meidän mielikuvituksemme ei riitä edes kymmenien vuosien kokemuksella arvaamaan, mitä milloinkin on tulossa. Se on pääsääntöisesti piristävää ja hauskaa. Siis pääsääntöisesti.

Ensimmäisenä Thaimaan jouluna vielä kielikoulussa ollessamme kävimme pienen seurakunnan joulujuhlissa. Olimme täysin pyörällä päästä. Ei sellaista kerta kaikkiaan voinut ollakaan. Tällaista muistan siitä juhlasta:

Pieni muovikuusi oli täpötäynnä kaikenlaisia koristeita. Siis ihan täpö. Sen lisäksi se oli ihan täpötäynnä vilkkuvia monivärisiä valoja. Taas siis ihan täpö. Lavasteisiin oli piirretty siniselle taustalle ristiinnaulitun Jeesuksen kuva, kirkossa kun oltiin. Se edessä tapahtui ohjelma. Thaimaalaista tanssia monin versioin. Vitsejä. Lauluja. Puhe. Soittoa. Sitten tuli joulupukki, se länsimainen versio. Juontaja ja Joulupukki juttelivat hauskoja. Puhuttiin joulusta, myös sen sanomasta. Juontaja kysyi, uskoiko Joulupukki Jeesukseen. Kyllä Joulupukki uskoi. Kaikki olivat onnellisia ja tyytyväisiä.

Jälkeen päin ymmärrän, että tällainen monimausteinen juhlasoppa sopi kulttuuriin, jossa yksi perusmauista on hapanimelä. Tai kiinalaisesta perinteestä oleva viisimauste. Tai itämainen curry, joka on vaikka kuinka monen ainesosan yhdistelmä.

Margit Kalmanlehto: Pieni kirja surusta ja rakkaudesta, Kirjapaja, 2002

Margit Kalmanlehto kirjoitti tämän teoksen puolisonsa, tunnetun ja pidetyn papin Juhani Kalmanlehdon muistoksi. Jussi Koo, rippipappini, on yksi niistä henkilöistä, jotka ovat suuresti minuun vaikuttaneet. Meitä Jussi Koon opetuslapsia tuntuu olevan paljon maailmalla.

Miten merkillistä olikaan se, että 60- luvulla uskallettiin antaa Vivamon nuorten kinkereille aiheeksi Turmiovallat. Vielä merkillisempää oli, että sen aiheen käsittely onnistui. Silloin meille kerrottiin Lutherin, Tolstoin ja Kierkegaardin (tanskalaisen Kalmanlehdon, sanoi Jussi) käsityksiä kuolemasta, uskosta ja Saatanasta. Kuulimme Lutherin lauseen "Saatanakin on Jumalan Saatana"  ja Kierkegaardin mietteet siitä, miten järjellä ei ole antaa vastausta elämän tarkoitusta koskeviin kysymyksiin. Vain usko voi antaa niihin vastauksen. Minutkin tuo aika sai Tolstoin kirjojen ääreen, vaikka en niistä paljon vielä ymmärtänytkään. Kierkegaardiakin lainasin kirjastosta, mutta se oli liian vaikeaa silloin ja ehkä olisi vieläkin.

Meitä ei todellakaan opetettu menemään yli siitä, mistä aita oli matalin. Vaikeita kysymyksiä ei ohitettu. Oli lupa kysyä Miksi-kysymyksiä. Tärkeää oli se, että oma ajattelu ja tutkiminen ei ollut vain mahdollista ja luvallista, vaan jopa suotavaa. Meillä monilla on sydämessä oma körttiosasto Jussi Koon vaikutuksesta.

"Joulu ei ole satu Jeesuksesta, joulu on totuus ihmisestä ja Jumalasta."

1964 Vivamo. Jussi ja Margit Kalmanlehto sekä uusi perheenjäsen..

1964%20Vivamo%20Kalmanlehdot-normal.jpg

1964 Vivamo. Jussi ja Margit Kalmanlehto sekä heidän Kuopuksensa. (Vivamon rippikoulukuvia)