Krokotiilitkin suosivat rohkeaa

Muutkin tädit (tuskin kuitenkaan kukkahattutädit) muistelevat krokotiileja kuin Merete Mazzarella. Niin kauheita kuin ne mielestäni ovatkin tuijottaessaan hiljaa kaukaisuuteen suu auki, niissä on kuitenkin sitä jotain. Näennäistä velttoilua? Yllättävää sähäkkyyttä? Tätienergiaa?

Pari kertaa olen krokotiileista jo bloggaillutkin. Paras löytämäni krokotiiliruno on luettavissa kirjoituksessani  +511  Mitä kirjahyllysi kertoo? Tällä viikolla olen ollut lapsenvahtina taas samojen kirjahyllyjen luona kuin tuota kirjoittaessani.

Töissäni kulki aikoinaan mukana myös krokotiileja. Siitä kirjoitin kirjoituksessani +222 Karvaisia kokemuksia .  Nyt toinen työkrokotiilimuisto:

Eräässä Suomen Lähetysseuran lähetysnäyttelyssä kulki mukana puolimetrinen täytetty krokotiili Thaimaan krokotiilifarmilta. Näyttely kulki eri seurakunnissa viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen ja vuodesta toiseen. Kuulijakunta vaihtui päiväkotilaisista aikuisopiskelijoihin ja ikäihmisiin, aina paikallisseurakunnan yhteyksien ja tarpeiden mukaan  

Paras kokemukseni tuon näyttelyn kuulijakunnasta taisi olla eräs kuudesluokkalaisten poikien erityisluokka, mahtava opettaja ja mukavat oppilaat. Istuin poikien kanssa matolla yhdessä katsomassa (ja vähän koskettelemassakin) tuota täytettyä krokotiilia ja keskustelemassa elämästä ja maailmasta. Todellisia herrasmiehiä!

Katalyytti seitsemänkymmentäyksi. Teologi ja erityisopettaja Elias Tanni on yksi Kotimaa24:n blogisteista. Välillä hänen toimenkuvansakin vilahtaa tuossa blogissa. Arvostan suuresti erityisopettajia ja koen, että monelle lapselle on lottovoitto päästä hyvän erityisopettajan oppilaaksi.

Thaimaa. Oikea krokotiilimies krokotiilifarmilta