Maailma muuttuu.
Suunnan voimme määrätä
vain me itse.

Jokainen paikallaan voi tehdä jotain. Hiekanmurusen verran. Valtameren vesipisaran verran.

Eilen oli mukava päivä, vaikka käsiteltiin vaikeita asioita. Mukavia thaimaalaisia uusia tuttavuuksia. Parasta päivässä oli se, että puhuttiin oikeista asioista oikein nimin. Haluttiin vaikuttaa. Haluttiin auttaa. Ei uskottu, ettei auttamisella olisi merkitystä. Ei ajateltu, että kaikki olisi turhaa. Ei halveksittu ihmisiä. Todettiin, että eri kulttuurien tietyillä käytännöillä on vahingollisia seurauksia, mutta kulttuuria voi silti kunnioittaa ja sen ihmisiä arvostaa.

Inspiroidun aina itsekin, kun tapaan ihmisiä, jotka uskovat, että asioita voidaan muuttaa parempaan suuntaan.

Puhuttiin vaikeista henkilökohtaisista asioista. Kunniamurhista, perheväkivallasta, naisten ympärileikkauksesta. Asioista saatiin selkeää tietoa ja tutkittiin viimeisimpiä säännöksiä. Luennoitsijoina oli myös maahanmuuttajia, upeita esiintymisvalmiita ihmisiä.  Ei syytetty uskontoja.

Suomessa on meneillään upeita projekteja. Kaikenlaista verkostoitumista tarvitaan. Maahanmuuttajat ovat ryhtyneet auttamaan toisia maahanmuuttajia yhdessä muiden suomalaisten kanssa. Nyt tapasin niitä, joiden uskon hoitavan minua vanhanakin. Tältä joukolta saan silloin hyvää hoitoa.

Monikulttuurisuus on tullut jäädäkseen. Sen ei tarvitse olla uhka. Sen varjolla kukaan ei saa myöskään ketään sortaa. Ei edes omassa perheessään. Sääntöjen pitää olla selkeitä. Niitä pitää myös kaikkien noudattaa.

Thaimaalaiset osanottajat eivät tunnistaneet sanaa kiusata, vaikka moni oli ollut Suomessa jo kauankin. He kyselivät, merkitsisikö se kenties sitä, että toisen käytös saa toisen olon tuntumaan kurjalta. Tajusin, että tuokaan määritelmä ei vielä riittänyt. Kiusaaminen tarkoittaakin sitä, että toinen tahallaan ja tarkoituksella saa toisen tuntemaan olonsa kurjaksi. Tahallaan. Minun tehtäväni oli opettaa näille ihmisille sanat kiusaaminen, koulukiusaaminen ja työpaikkakiusaaminen. Sitäkö suomalaisuus nykyään on?

William Cheng: Suuri tulevaisuus, William Chengin kertoman perusteella kirj. Mirja Poutanen,  Kirjaneliö,1982

Kirjassaan William Cheng kertoo, miten hän "Jumalan avulla vapautui heroiinista". Hän opiskeli Suomessa neljä vuotta diakoniksi ja palasi Hongkongiin narkomaanityöhön. Tapasin Williamin perheineen Thaimaassa 90-luvulla. Pian sen jälkeen hän menehtyi. William kirjoittaa:

"Kun joku osoittaa välittävänsä toisesta, syntyy aina jotain kaunista. Kiinalainen sananlasku sanoo: Anna minulle yksi pala, minä annan sinulle kaksi palaa. Juuri niin se on. Minä rakastan ja välitän sinusta yhden palan verran. Mutta sinä rakastat minua enemmän, kahden palan verran, koska rakkaus synnyttää aina rakkautta."

Pori. Satakunnan Monikulttuuriyhdistys. Tulkkina seminaarissa. (Kuva SMY)

34%202009%20Tulkkina%20seminaarissa%20SM