Sisältä konna
Joidenkin varjo osuu kauas. Jotkut varjot estävät valoa, jotkut taas antavat suojaa liialta paahteelta.
Sattuneesta syystä olen taas kerran kohdannut Martti Lindqvistin, tällä kertaa hänen kirjassaan Auttajan varjo – pahuuden ja haavoittuvuuden ongelma ihmistyön etiikassa. Tässä kirjassaan Lindqvist ”rohkaisee auttajaa katsomaan itsessään ja työssään myös sen pimeää puolta, tunnistamaan oman persoonallisuuden ja roolin synnyttämät vaarat”. Toissapäivänä sain käsiini myös kirjan Lääkärin etiikka (2005), josta löytyi myös Lindqvistin artikkeli: ”Etiikan merkitys lääkärin työssä”. Siinä hän esittää ratkaisutilanteisiin avuksi neljä kysymystä, neljä eri näkökulmaa:
Mihin ratkaisullani ensisijaisesti pyrin?
Millaiset toimintatavat ovat hyväksyttäviä tässä tilanteessa?
Mitä seurauksia ratkaisustani on?”
Nämä kysymykset ovat hyviä kaikkien pohdittavaksi, eivät vain lääkäreille. Pitääpä kokeilla, auttavatko ne.
Jo elokuussa 2008 kirjoitin blogiini kirjoituksen: +188 Kaikilla on lupa vanheta . Siinäkin lainasin Martti Lindqvistiä: ”Jo edesmennyt Martti Lindqvist arvioi muutama vuosi sitten, että. saadakseen arvostusta ihmisten on oltava "itsenäisiä, tuottavia, omillaan selviytyviä ja koko ajan eteenpäin pyrkiviä". Entä jos joku ei ole?”
Martti Lindqvist liittyy mielessäni Vivamoon jo vuodesta 1962. Martti oli yksi rippileirimme isoisista ja toimi myöhemmin Vivamon kesäisäntänäkin. Silloin olin itse siellä isoisena. Viimeisen kerran muistan jutelleeni kunnolla hänen kanssaan ylioppilaiden varjokirkolliskokouksen aikaan vuonna 1968. Olimme saman työryhmän jäseninä ja muistan, miten olin keittänyt tuolle pikkuporukalle kahvit ylioppilaskodissamme Logoksessa. Muistutin Martille, miten hän oli aikoinaan puhunut Vivamon kirkossa ja kertonut olevansa kuin kilpikonna, kilpi päällä, sisältä konna. Mietimme, miten eri suuntiin matkamme oli lähtenyt Vivamon ajoilta. Silloin emme tienneet vielä, kuinka pitkälle matkamme oikeasti ulottuivat. Marttihan kuoli Afrikassa.
Kommentit