Eilen tiedän syöneeni juureskeitossani sokeria, chiliä, suolaa, paprikaa, valkosipulia, sipulia, korianteria, mustapippuria, sinappia, persiljaa, juustokuminaa, oreganoa, inkivääriä ja luonnollista savun makua. En syönyt MSG:tä. Jos olisin lusikoinut (tai ripotellut) joukkoon aineksia myös toisesta purkista, olisin lisäksi syönyt fenkolia, kardemummaa, kurkumaa, currynlehtiä, kanelia, neilikkaa ja laakerinlehtiä. Leipäni olisin voinut kastella oliiviöljyyn ja sitten hasselpähkinä-manteli-seesaminsiemen-korianterinsiemen-juustokumina-suola-sokeri-seokseen.
Kävin maustekaupassa. Taas kerran. Laivan myymälästä käsiin tarttui (ihan totta tarttui, ei voinut mitään) kolme purkkia eteläafrikkalaisia mausteita. Luonteenheikkouteni näkyy myös mausteasioissa, siis mausteostoasioissa. Käyttää en niitä osaa niin kuin tahtoisin.
Birminghamissa kieltä opiskellessamme söimme lounaan oman collegen väen kanssa. Meitä oli siinä talossa yli kahdestakymmenestä maasta, joten englantilainen ruoka ihmetytti meitä yli kahdellakymmenellä eri tavalla. Yhdessä tiskivuorossa ollessamme opimme kaikki pyyhkimään astiat pesun jälkeen huuhtelematta niitä.
Iltaruuan valmistimme itse. Siinä kokeilumieli valtasi makumaailman. Onneksi lähikauppamme intialaisella omistajalla oli tarjota kaikenlaisia puolivalmisteita ja mausteita. Sieltä ostimme myös isot purkit Tandoori Masalaa ja Garam Masalaa. Ne kulkivat mukanamme Thaimaahankin. (Sienikastikkeeseen sopii yllättävän hyvin ripaus Garam Masalaa.)
Birmingham 1979. Sarjassamme kaikenlaisia keittiöitämme. Asuntolassa keittiömme oli eteisessä, ulko-oven vieressä. Siihen mahtui juuri ja juuri hella ja vesiallas.
Kommentit