Tuletko hakemaan?

Lähdetkö viemään?

On ollut uusi kokemus valmistella kaukaisten vieraiden tuloa etävapaaehtoisena. Olen ollut ja olen vieläkin täysin toisten tekemien suunnitelmien varassa. Varsinaisia vastuualueitakaan ei ole vielä jaettu. Se antaa uutta haastetta. Huomaan, että oma roolini on vähän hakusessa. Ymmärränkö oikein, mitä minulta halutaan? Osaanko toimia oikein kaikissa tilanteissa? Kuka toimii takapäivystäjänä?

Thaimaassa ollessamme tuntui joskus, että toimimme ohjelmatoimistona. Matkaoppaina olimme usein, etenkin alkuvaiheissa, kun suomalaisia työtekijöitä ei ollut paljon. Virallisia vieraita tuli ja meni. Osa vierailuista oli muutaman päivän pysähdyksiä. Työhön liittyviä kokouksia pidettiin paljon kodeissa. Olisimmepa silloin ymmärtäneet ostaa vieraskirjan. Noista vierailuista jäi yleensä hyviä muistoja. Vieläkin muistan, millaista silkkiä jotkut vieraat ostivat tai mitä ruokaa heidän kanssaan syötiin. Viralliset versiot vierailuista kirjoitettiinkin sitten pöytäkirjojen ja muistioiden pykäliin.

Ensimmäisen työkauden jälkeen osallistuimme Lähetysjuhliin Kajaanissa 1983. Siellä moni ihminen kävi kiittämässä meitä viimeisestä. Esikoinen ja Keskimmäinen jo vähän vaivaantuivatkin siitä, kuinka moni kysyi, muistivatko he heidät.  Eivät lapset tietenkään kaikkia muistaneet. Keskimmäinen katseli jossain vaiheessa monituhatpäistä juhlakansaa ja kysyi: ”Ovatko nämä kaikki olleet meillä kylässä?”

Lueskelin taas vanhoja papereita ja muistelin erilaisia vieraita. Joidenkin ohjelmat ovat vielä meillä säilyneet. Vuosikertomukseni vuodelta 1982 kertoo mm seuraavaa:

”Olen ollut jäsenenä Thaimaan luterilaisen lähetyksen informaatio- ja koordinointikomiteassa. Komitea perustettiin tämän vuoden alussa. Siinä on yksi norjalais- ja yksi suomalaisjäsen. Sen tehtäviksi ovat toistaiseksi muodostuneet virallisten vieraiden ohjelman suunnittelu- ja järjestelytehtävät sekä sisäisen ja ulkoisen informaation osittainen hoito.”

Olen ollut Bangkokin lentokentällä vastaanottamassa ja lähettämässä lukemattomia vieraita. Näinä päivinä olen muistellut yhtä konferenssivierasta, jonka nouto kentältä konferenssipaikalle oli annettu minun tehtäväkseni. Häneltä ensimmäisenä kuulin palestiinalaisen version ensimmäisestä intifadasta. Sitä aikaa elettiin juuri silloin.

1980. Bangkok. Henrik Smedjebacka kotonamme kokouksessa.

Plus%20315%201980%20Henrik%20Smedjebacka