Nakkinostalgiaa

Suoraan luukulta

Suoraan Porista

Juutuin eilisen innoittamana tänäänkin 60-luvulle. Omien muistojen avuksi katsoin lisää Elävää arkistoa. Kotimaa kiersi silloinkin televisiossa ja kertoi maakuntien kuulumisia. Tuntuu, että juopa pääkaupunkiseudun ja sen ulkopuolisten alueiden välillä ei silloin vielä ollut kovinkaan suuri. Opiskeluvuodet Helsingissä eivät muuttaneet murretta eikä ässissä vielä silloin ollut sihinää. Helsinkiläiset ystävät eivät katsoneet muita alaspäin. Suuri osa heistä asui kotona vanhempiensa kanssa opiskeluaikanaan. Me muut elimme jo omaa elämäämme itsenäisemmin.

En todella muistanut enkä olisi arvannutkaan, että Porissa oltiin kehityksen kärjessä neljäkymmentä vuotta sitten. Siellä nimittäin "nakkeja ja lämpimäisiä" voitiin ostaa autosta käsin ennen kuin missään muualla Suomessa. Sen tiedon Elävä Arkisto välittää vuodelta 1968 47 sekunnin klipissään .

Koillis-Thaimaan väkevät ruuat olivat (myös) perheemme herkkuja. Vaikka koillisen makkaroita ei voinut ostaakaan suoraan autosta, niin toreilta ja tienvarsien pienistä myyntikojuista niitä kyllä aina löytyi. Joskus kieltämättä arvelutti, minkä eläimen lihaa milloinkin makkaroissa suuhunsa laittoi…

1967. Porilaisen Teinirenkaan julkaiseman lehden kansi. Sitä lehteä olin itsekin ollut aloittamassa muutamaa vuotta aikaisemmin:

Plus%20270%20Credo%201967%20kansikuva%20