Tuskin olisin kovin kummoinen aikuinen, jos en koskaan olisi saanut muuttua. Kaikki muutokset eivät ole olleet pahasta eivätkä ne ole ahdistaneet. Aika on vaihtunut, mutta kaikki haaveet eivät ole vieläkään haihtuneet. Taika on vielä taikaa. Sisältä olen vielä sellainen. Tällainen.
Jouluvalmisteluissa minulla on ollut selvä sellaisuus, johon minun olisi aina pitänyt päästä. Tällaisuus ei ole riittänyt. Aina on ollut jotain jäljellä, jonka olisi pitänyt olla toisin. Vähän kerrassaan alan tajuta, että kaikki haaveet eivät ole edes tarkoitettuja toteutettavaksi.
Erkki Lemisellä on runoja moneen tunteeseen. Tänään tähänkin:
”Rakastaako kukaan minua sellaisena kuin olen muuttamatta syyttämättä? Sitä kysyn ajaessani yksin öisellä autiolla tiellä. Näen äitini lempeät silmät. Ne sanovat: kyllä, ja ryöväri ristiltään kuiskaa: kyllä, kyllä.”Parasta on, että tänäkin jouluna minulla on ympärilläni läheisiä, joille kelpaan tällaisenani. Se on vain välillä hankala muistaa kaiken kiireen keskellä. Sen omatekoisen kiireen.
Tällaisenaan tuollaisena olevan kanssa.
Kommentit