Sanasotaa adjektiiveilla
Huomaan käyttäväni suhteellisen vähän adjektiiveja.. Tekstini noudattavat yleensä pikemminkin periaatetta Tuosta poikki ja pinoon. Tuollainen pino voi kuitenkin kaatua, jos joku sitä vähän tönäisee. Ja tönäiseehän moni.
Työympäristössämme aikoinaan vuosia sitten oli tilanne, jossa kaksi mielipidettä kilpaili korkealla päätöstasolla. Tuntui vaikealta ymmärtää, miten ihmeessä toinen osapuoli saattoi ajatella toisin kuin se ”meidän puoli”. Siinä vaiheessa tämän otsikon adjektiivit nousivat esiin: ”Olisipa hän edes vain tyhmä tai vain itsepäinen, mutta että ne molemmat…”
Osallistun somekeskusteluihin nykyisin aika harvoin, mutta lueskelen niitä aktiivisesti. Sivusta seuratessaan on mahdollista miettiä myös keskustelun tasoa – ja sitä jatkuvaa jankkaamista. Miten ihmeessä tähän on tultu? Mitä enemmän puhutaan argumentoinnista, sitä vähemmän sitä tuntuu löytyvän. Vähän joka alustalla löytyy niitä ”päivystäviä dosentteja” ilman pätevyyttä, joiden tehtävänä on vain kuuluttaa omaa agendaansa. Jos haluaisi ilkeästi sanoa, kuuluttaa myös omaa asiantuntemattomuuttaan.
Otsikossa mainittu 27 prosenttia liittyy Kirkon tutkimuskeskuksen teettämään kyselyyn, joka toteutettiin marraskuussa 2011. Kyselyssä tiedusteltiin useista aihepiireistä, jotka koskevat kirkon ja valtion yhteistyötä. Kyselyyn osallistui lähes 5000 vastaajaa. Kirkon uutissivustolta voi lukea aiheeseen liittyvän uutisen vuodelta 2012: Tutkimustulos: Suomalaiset haluavat Suvivirren edelleen kevätjuhliinsa
Vuonna 2012 julkistettu tutkimus antaa taustaa tämänpäiväiseen uskontokeskusteluunkin. Silloin erittäin tai melko myönteisesti suvivirren laulamiseen koulun kevätjuhlissa suhtautui 84 prosenttia kyselyyn vastanneista. On hyvä kysyä, mihin suuntaan ollaan menossa.
Nuo mainitsemani 27 % ovat tuon marraskuussa 2011 toteutetun haastattelun mukaan niitä, jotka vastasivat uskovansa kristinuskon Jumalaan. Vajaa neljännes, 23 %. oli heitä, jotka ilmoittivat uskovansa Jumalaan toisin kuin kirkko opettaa ja noin joka kuudes, 17 %, oli jumalauskostaan epävarma. On hyvä miettiä, mikä nuo prosenttiluvut ovat nyt. Vuoden 2007 kyselyyn verrattuna osuus oli pudonnut kymmenellä prosenttiyksiköllä. Sen verran vanhaa matemaattista ja tilastotieteellistä mieltä minussa on jäljellä, että en suostuisi keskusteluissa viittaamaan tuon tutkimuksen prosenttilukuihin tämänhetkisenä faktana. Siitä olen käynyt melkoista somekeskustelua ihmisen kanssa, joka luottaa muuttumattomiin numeroihin. Siinä keskustelussa otsikon adjektiivit ovat tulleet välillä mieleen. Ilkeä minä…
On muuten huomattava, että kyselytutkimusten metodit vaikuttavat myös tuloksiin. Vuoden 2011 kysely suoritettiin internetpaneelina. Vuonna 2007 vastaava kysely toteutettiin käyntihaastatteluin. Menetelmien eroista johtuen havainnot eivät ole täysin vertailukelpoisia, vaan lähinnä suuntaa-antavia. Jos ihan tarkkaan ajattelen, tunnen aika monia, jotka eivät liiku internetissä. Virhemarginaali voi tietyissä ryhmissä siis olla melkoinen.
Porin tyttölyseo Suvivirren aikaan. Tuosta ajasta alkaen minulla oli säestysvuoro aamuhartauksissa. Suvivirttä en muista säestäneeni, mutta on sekin ollut mahdollista. Siihen aikaan.
Kommentit