Muurahaista metsästän
Muurahaista metsästän

Viikonloppu sisälsi paljon ja kaikenlaista. Suomen Lähetysseuran vanhin musiikkiryhmäkin, Safarikuoro, esiintyi useammassa tilanteessa.

Lauantai- illan Iltamissa muistelin menneitä. Kyselin Safarikuoron vanhemmilta jäseniltä, muistivatko he, missä he olivat olleet 16.6.1985. Joku muisti, että kuoro oli silloin vieraillut Kaukoidässä. Yksi veikkasi Hongkongia. Toinen alkoi miettiä Bangkokia. Totesin, että juuri sinä päivänä he olivat vierailleet meillä Bangkokissa.

Löysin vanhoista papereista Safarikuoron tuolloisen vierailuohjelman. Tuolta päivältä se kuului seuraavasti: Saapuminen Bangkokiin. Tulokahvit lähettiperheen kotona. Kentän, lähettien ja vieraiden esittely. Kahvia ja uintia.

Muistan nuo kuorolaiset. Heidän kahvitustaan en muuten muistaisi, elleivät he kesken kaiken olisi alkaneet kuvata kahvipöytämme jalkoja. Se tuntui hassulta.

Kyseisessä kodissamme, kerrostalon viidennessä kerroksessa, oli paljon muurahaisia. Ne purivat myös ihmisiä ja söivät kaikenlaista, mitä talosta löytyi, myös kangasta. Moneen vaatteeseen ehti tulla reikiä, ennen kuin opimme laittamaan naftaliinia ja muita myrkkypalloja vaatekaappeihin. Pöydille ei voinut koskaan unohtaa mitään, ellei halunnut tutustua vilkkaasti liikennöityihin muurahaispolkuihin. Kaupasta löytyi sitten muoviastioita, joita laitettiin kaappien ja ruokapöydän jalkojen alle. Noissa astioissa oli eri osia. Sisimmässä osassa seisoi pöydän jalka, uloimmassa oli vettä. Sen yli muurahaiset eivät päässeet kulkemaan. Tämä arkinen muurahaispyydys osoittautui myöhemminkin kotimme nähtävyydeksi.

Tulee vastaan vesi, viileä, sininen vesi.
Sitä ei voi alittaa, sitä ei voi ylittää.
Eikä läpikään voi mennä.
 
Bangkok 1984. Joulun alla. Kuvaavaa on, että meillä ei ole yhtään kuvaa vieraiden ihmettelemistä muurahaispyydyksistä pöydän alla. Pöydän ääressä olevat ihmiset olivat paljon tärkeämpiä kuvattavia.
Plus%20374%20Joulu%20p%C3%B6yd%C3%A4n%20