Muistatko milloin?
Muistatko missä?
Muistatko mitä?

Kurkistelin tänään taas Keskimmäisen kirjahyllyä ja selailin runoja. Jäin miettimään, millaisissa tilanteissa noita runoja olin kuullut.

Osa Taisto Summasen runosta:
”Käy äidillä vieraissa silloin,
kun äitisi elossa on.
Hän odottaa sinua, aina
on sinusta levoton.”

Televisioteatteri oli 1970-luvulla varsin politisoitunut ja monet esitykset hyvin pateettisia ja poleemisia. Eräässä julistavassa ja kantaaottavassa ohjelmassa kuului yllättäen tämä runo, muistaakseni Vesa Mäkelän(?) esittämänä. En ymmärtänyt silloin, miksi tällainen runo oli valittu muuten poliittisesti värittyneeseen ohjelmaan. Vasta tänään tajusin, että tuon runon kirjoittaja Taisto Summanen oli ollut neuvostokansalainen.

Osa Lauri Viiden runosikermästä Onni:
”Kaita polku kaivolta ovelle
nurmettuu.
Ikkunan edessä
pystyyn kuivunut omenapuu.
Reppu naulassa ovenpielessä,
siinä linnunpesä.
kun olen kuollut, kun olen kuollut.
kesä jatkuu. Kesä.”

Tämä on minulle ja varmaan monelle muullekin Kekkosen kesä. Kuulin sen uudenvuodenpuheen, jossa hän tämän runon luki. Lauri Viita oli kuollut silloin juuri muutama päivää aikaisemmin.

Osa Eino Leinon Hymyilevästä Apollosta:
”Ja kiitospa vihdoin viimeinen,
kun laulun lahjan sa annoit,
kun riemut ja murheet lapsosen
näin sävelten siivillä kannoit,
sen sulta, sulta ma yksin sain
ja sulle siitä mä vastaan vain
ja leiviskästäni tilin teen,
miten käytin mä kanteleen.”

Äitini lauloi paljon ja esiintyikin aina silloin tällöin erilaisissa kuoroissa ja pienemmissä kokoonpanoissa. Tätä laulua hän oli laulanut ennen sotia Karjalassa duettona silloisen opettajatoverinsa kanssa. Tämä jo vanhentunut, eri paikkakunnilla asuva ystäväpari pyydettiin esittämään tämä laulu vielä kerran Heinjoki- juhlilla. Minä sain kunnian säestää heitä.

Entä sinun runomuistosi?

1930-luku. Heinjoki. Meeri ja Sivi.

Plus%20396%20Meeri%20ja%20Sivi.jpg