Kuori murenee
Sydän löytyy

Pienenä kävin soittotunnilla naapuritalon seitsemännessä kerroksessa. Sinne oli kova kiipeäminen. Pientä väsytti. Joskus jäin soittotunnin jälkeen leikkimään soitonopettajan pienen tyttären kanssa. Välillä söimme pähkinöitä. Pähkinä laitettiin kynnykselle ovenrakoon saranan puolelle. Ovea sulkiessa kuori murtui ja herkullinen pähkinä tuli esiin.

Elokuu 1979. Lentokoneessa matkalla Thaimaahan ensimmäistä kertaa:

”Auringonlasku Välimerellä. Aivan tunteeton olo.

Tsaikovsky The Nutracker Pas de deux"

Kun lueskelin tuota vanhaa päiväkirjamerkintää, jäin miettimään, miksi olin aikoinani kirjoittanut muistiin tuon korvakuulokkeista kuulemani sävelmän Pähkinänsärkijä-baletista. Se ei todella kuulunut tapoihini enkä sitä sävelmää sen koommin erikoisesti kuunnellutkaan.

Nyt, kolmenkymmenen vuoden jälkeen, kuuntelin tuon sävelmän Moskovan sinfoniaorkesterin esityksenä. Se oli edelleen vaikuttava esitys. Tarinassa se on lähellä loppuhuipentumaa, onnellinen hetki vaikeiden vaiheiden jälkeen. Musiikin aleneva yksinkertainen sävelkulku viestii tehtävän onnistumisesta. Loppu hyvin, kaikki hyvin. The Happy End.

Oikeassa elämässämme kuori on murtunut monta kertaa. The Happy End vielä odottaa toteutumistaan. Elämän aleneva sävelkulku on jo meneillään.

1999. Thaimaa. Chiang Rai. Monenlaisia pähkinöitä ja mausteita.

Plus%20489%201999%20Chiang%20Rai%20monen