maanantai, 8. syyskuu 2008
Tatti otsassa?
Mitä tatti otsassa?
Tyhmyyteni tunnustan. Minulla ei ole aavistustakaan siitä, miksi ja milloin tatti on otsassa. Muistan erään opiskeluaikanani kuulemani keskustelun, jossa toinen sanoi: "Kuka lehmän puuhun nostaa, jos ei lehmä itse?" Toinen vastasi: " Mitä lehmä puussa?"
Ihan tatti olen kyllä usein ollut. Nyt olen tatti tateista. Viikonloppu vietettiin syksyisellä mökillä. Sääennustukset lupasivat aurinkoa. Meillä satoi useaan otteeseen. Mies ja Keskimmäinen kyllä pääsivät sen verran metsään sienestämään, että sienten perkaamista riitti koko ajaksi. Viimeiset tatit juuri pilkoin kuivumaan.
Thaimaalaisessa ruuassa käytetään erilaisia sieniä. Itse en niitä koskaan oppinut kunnolla tuntemaan ja käyttämään. Vasta jälkeenpäin tajusin syöneeni siitakesientä jo kauan ennen kuin siitä Suomessa mitään puhuttiin. Etenkin kiinalaisissa apteekeissa, joissa toisella seinällä oli länsimaisia lääkkeitä ja toisella perinteisiä lääkkeitä, oli useita erilaisia kuivattuja sieniä muiden kuivattujen yrttien kanssa myytävänä. Olisin minäkin saanut perinnelääkkeitä kerran. Apteekkari teki minulle diagnoosin samalla kun myi minulle länsimaisia särkylääkkeitä. Nopeasti hän olisi kuulemma myös valmistanut minulle sopivan yrttisekoituksenkin lääkkeeksi. Japanilaisten suosimissa supermarketeissa löytyi taas suuri valikoima monenlaisia hintavia sienilaatuja. Myrkkysienten pelossa jäivät monet eksoottiset maut minulta kokeilematta.
Tänä viikonloppuna söimme erilaisia tatteja, orakasta, kanttarelleja, lampaankääpää ja leppärouskua. Nam ja vielä kerran nam.
Mökiltä. Kuva Simo Nieminen
Kommentit