Suunnittelemallako oppii?
Keskustelemallako kehittyy?

Olen lähdössä taas pariksi tunniksi tulkiksi uusille suomen kielen opiskelijoille. Ihan heti haluan ilmaista varsin vakaana kantanani sen, että nyt pitäisi entistäkin enemmän panostaa maahanmuuttajien suomen kielen taitoon. Läheskään kaikki eivät pääse tarpeeksi nopeasti kieltä opiskelemaan. Sen verran tunnen kielenopettajia, että suuresti luotan heidän opetuskykyynsä ja opetushaluunsa. Samoin luotan oppilaiden oppimiskykyyn ja opiskeluhaluun.

HOPS, henkilökohtainen opintosuunnitelma, tuli minulle varsinaisesti tutuksi vasta tulkkina. Omat kehityskeskusteluni olen kyllä aikoinani käynyt ja niissäkin saanut myös ilmaista omat koulutushalunikin, joten aihepiiri ei sentään ole ihan uusi. Uskon myös jatkuvaan itsensä kouluttamiseen. Työssään täytyy saada uusiutua.

Silti kysyn, pitääkö aina jaksaa olla hyödyksi?  Onko” jokainen hyödytön hetkistäs” todella ”hukkaan tuhlattu leiviskäs”?

Tiedän kokemuksesta, mitä on alkaa opiskella uutta kieltä kirjaimista alkaen. Siinä sitä HOPSia oli riittämiin. Vieläkin se jatkuu.

Plus%20610%20Union%20Language%20School.j

Union Language School, Bangkok. 1979