Omalla paikallaan
Omalla ajallaan
Jokainen

Jostakin olemme tulleet. Jonnekin menemme.

Kun kerran äitini ekaluokkalaisilleen jouluna 1955 kirjoittama joulunäytelmä jouluvalmisteluista on vielä pöydälläni, olkoon sen viimeinen runo, Jouluenkeli, tämänvuotinen joulutervehdykseni.

Joulun suurta sanomaa tahdon teille julistaa.
Ilmoitan mä suuren ilon, jokaiselle tuleva se on.
Syntyi Jeesus maailmaan. Tulkaa tekin veisaamaan
kirkkain äänin, täysin rinnoin, juhlamielin, herkin rinnoin:
Jumalalle kunnia olkoon korkeudessa.
Maassa rauha ihmisille, hyvä tahto jokaiselle.
Joulurauhan, ilon hyvän, ilon parhaan, ilon syvän,
tahdon teille lahjoittaa, joulurauhan julistaa.”

Me voimme jättää jälkeemme muutakin kuin vain hiilijalanjälkiä.  

1960. Poikeljärvi. Se mennyt sukupolvi

Plus%20577%201060%20M%C3%B6kki%20ja%20ha