• Yhteiset värit
  • Yhteinen rintama

Alkuajan kristityillä se oli kala. Hiekkaan piirrettynä se yhdisti samalla tavalla ajattelevat. Nyt ristiä pidetään jossain niin vaarallisena, että sitä ei saisi näkyäkään. Risti joitain säväyttää. Minuakin.

Lapsena opin, että punainen ja musta olivat Karjalan värit. Punaisen sanottiin viestivän iloa, mustan surua oman maan menetyksestä. Vieläkin nuo värit säväyttävät.  Syvällä se on. Miullakii.

Olen näinä päivinä aina välillä poikennut netissä katsomassa nykyistä Bangkokin väriskaalaa. Katson karttaa ja mietin, missä punapaidat kulloinkin ovat. Tänään ne olivat alueella, jonka muistan jo toisesta Thaimaan päivästämme. Sieltä ostettiin ensimmäiset thaimaalaiset mekkomme. Taksi vei ensin väärälle kadulle, mutta kyllä sielläkin kauppoja oli ja sieltäkin kotiin päästiin. Todistettavasti.

Nyt vihdoin ymmärrän, että en enää tiedä koko totuuksia maailman enkä Thaimaan väreistä. Joitain tietoja saan Thaimaassa olevilta ystäviltä, joten vähän paremmin pysyn asioissa mukana. Saan  silminnäkijätietoa suoraan kaduilta ja arvioita erilaista taustavoimista. (Kiitos!) Totuutta emme kukaan kuitenkaan tiedä. Onko monimutkaisessa maailmassa olemassakaan yksinkertaista totuutta? Onko tyydyttävä vain likiarvoihin? Maailma on monimutkaisempi kuin uskoin. Sokean kanan blogissa puhuttiin harmaan alueen vaaroista. Ymmärsin, että joskus maailmaa saakin katsoa mustavalkoisesti. Jotkut asiat vain joskus ovat  ON ON  tai EI EI. ”Mitä siihen lisätään, se on pahasta.”

Thaimaa. 1979. Lastentarhan bussin odotusta kotipihalla. Löysin kun löysinkin kuvan juuri niistä ensimmäisistä mekoista.