Olen sen verran seurannut tämän kesän aikana muittenkin blogeja, että tiedän blogimaailman täyttyvän eri puolille sinkoilevista haasteista ja kyselyistä. Olen pelännyt, että saan sellaisen, koska olen  tumpelo täällä blogistaniassa (haa, olen oppinut uuden termin), enkä ole tiennyt, mistä saa kaikennäköisiä linkkejä ja muita hienouksia. Ja olen pelännyt sellaisia haasteita, joissa kysytään asioita, joihin ei osaa vastata.

Kommentoimaankin ryhdyin vasta kuukauden epäröinnin jälkeen. Sitä ennenkin joillekin vastasin, mutta silloin sähköpostilla, jos sähköpostiosoite löytyi. Ihan hyviä keskusteluja sitenkin olen käynyt. Kommenttien teko on siksikin vaikeaa, kun niissä kaikki kirjoitusvirheet näkyvät eikä niitä pääse korjaamaan. Poistamaan niitä ehkä pääsisi, mutta...siis miten ... Muutenkin kommentit aina kirjoittaa pikapikaa joissain tunnelmissa ja sitten ne sinne avaruuteen lähtevät ja tulevat kaikenmoisina esille toisten blogeissa. (kuka ihme nekin muuttaa tyhmemmiksi ja epäselvemmiksi tuolla nettiavaruudessa).

Aikanaan Thaimaassa irkkailin yhden talvikauden ja se oli siitä hyvä, että kirjoitettu minulta aina häipyi nopeasti näkymättömiin. Joku niitä osasi säilyttääkin. Joskus niitä altavistalla ja hotbotilla löytyi. Silloin sentään opin hymiöt ja kuopuksen kanssa niitä luotiin lisääkin. Ja kun englanniksi irkkailtiin, niin silloin käytettiin kaikennäköistä, semmoista kuin rofl ja lol. Olin ylpeä, kun eka kerran kirjoitin, että rofl eli että kierii lattialla nauraen. Onneksi ei siihen aikaan ollut näköyhteyttä. Olisi sekin ollut näky nähdä minut lattialla vierimässä. Nauru olisi ihan varmaan ollut katsojan silmissä. Anteeksi tutut ja ystävät, jos mielikuva tulee mieleen. Tehkää tekin se rofl sitten.

Mutta nyt sitten kysytään että mitä on päällä nyt. Kirjoitan sen haasteen tuohon perään. Mutta siis vastaus.  Päällä päällä on taas tietty Thaimaasta ostettua kretonkia, mekko Hua Hinin torilta, musta pohja ja vaaleita kukkasia. Oh, ne ovatkin ruusuja. Hyvä kun huomasin, näin vuosien jälkeen. Päässä ei ole kukkahattua, vaikka muuten kukkahattutäti olenkin. (Pitäisikö semmoinen ostaa, kun minulle semmoista aina väliin tyrkytetään.) Alla päällä on semmoista tavallista. Mitä niistä kirjoittamaan.Varpaat ovat paljaat. Sekin on Thaimaan perua. Siellä aina kuljettiin paljain varpain sisällä.

Ja nyt se haaste. Lähetän sellaisille, joita olen löytänyt milloin mistäkin. Muistakaa haasteen saajat, että kun ei ole sitä näköyhteyttä vieläkään niin täällä voi puhua vaikka mitä puppua. Blogistaniassa saa aina halutessaan puhua puppuakin, täällä on semmoiset kielioppisäännöt, jos ette tiedä. Ja kapinallinen kun aina olen, kirjoitan sen haasteen niin kuin se on kirjoitettu ja pyydän ihan vähän erilaista oikeasti. Ja heti sanon, että ei ole pakko haasteeseen vastata eikä sitä muille levittää.Tässä blogissa on semmoiset säännöt. Ja kun pikapikaa minulle vastaatte, niin ehdin teidät vielä poistaakin tästä blogista.

Puujalkaa, jolla on mm hyviä puheita blogeissaan papin työn eri alueilta, pyydän kertomaan, millaiset on papin vaatteet alttarilla.
Koiviston perheen äitiä  pyydän kertomaan, miten pukeudutaan, kun mennään kastamaan lasta kotona.
Sakinaa pyydän kertomaan, millainen huivi hänellä on tänään.
Thaisukon, Thaimaan suomalaisen koulun väkeä  pyydän kertomaan, miten pukeudutaan syksyisessä Bangkokissa.
Älyvapaata äitiä, jolla on maailman suloisin vauvakuva blogissaan, pyydän kertomaan, jos hän jaksaa, että mitä pikkuSpedellä on oikeasti päällään.


Ja tässä siis alkuperäinen haaste, jonka lähetti minulle Tanssiva harmaa pantteri, jolla on aivan ihana nimimerkki.

Tehtävänanto:
Kerron mitä minulla on päälläni, kun saan tämän haasteen. Tämän jälkeen valitsen viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä.
Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.

Ja nyt sitten nuo kaikki on vielä linkitettävä ja uskottava, että kaikki menee oikein. HUH.  Mutta siis kiitos haasteesta. HUH. Ja jos jollekin on jäänyt epäselväksi, niin jotkut tulevat ylipuheliaiksi (tai ylikirjoittaviksi) kun ihan vähän hermostuvat uusista haasteista.

1982. Thaimaa. AIT. Paljaita varpaita lähettienkokouksen leikkituokiossa.

108.1.%201982%20Leikki%20%20l%C3%A4hetti